Hae tästä blogista

tiistai 27. kesäkuuta 2017

`Mää lähren, täälä tulee hulluks`




Tiedättekö sanonnan `Ostin kun niin halvalla sain`?  Taitaa olla tuttu lause monelle. 
Lainaus on peräisin suomalaisen tilannekomedian uraauurtavasta Tankki täyteen -sarjasta.  Halpaan hankintahintaan vetoaminen oli Sulo Vilenin vakioselitys monenlaisille epäonnisille ja omituisille hankinnoilleen.

Sarjan ensimmäinen jakso alkoi yli kuuden minuutin hiljaisuudella. Mykkäkoulun pitäminen ei Emilia Vileniä kuitenkaan auttanut, vaan pariskunnan yhteiselämä jatkui puolison halvalla ostamalla huoltoasemalla.

Taidan olla Sulo Vilenin sukulaissielu tai ainakin jonkinlainen hengenheimolainen. Harkinta monasti unohtuu jos jotain on tarjolla erityisen edullisesti – tai vielä parempaa, ihan ilmaiseksi. Aviomies välillä yrittää vähän toppuutella näitä löytöjä, joita ei vaan voi ohittaa.. Ilman sen suurempaa vaikutusta, ainakin toistaiseksi.

Kaappi kevyen kunnostuksen jälkeen, selfiekin näköjään samassa..

Tällä kertaa ostin (kun halvalla sain eli kahdella kolikolla) järjettömän suuren ja ruman kaapin. Tarkoituksenani oli kunnostaa se osaksi kesäkeittiötä.  Kaapissa mahtuu hyvin säilyttämään sekalaista grillaamisvälineistöä, rengaspoltinta  ja muurikkapannuja; yhtä lettujen paistamiseen  ja toista suolaisten wokkiruokien tekemiseen.



Kaappi ryhdistyi sisältä sekä ulkopuolelta tilkalla mustaa maalia. Kappas, taas mustaa..  Musta tuntuu, että kohta alkaa mustaa väriä olla riittävästi sekä talossa että puutarhassa.


Mittanauha tai ihan vaan pikkaisen pitempi silmäily olisi auttanut tajuamaan, ettei kohjolla kaapilla ole mitään mahdollisuuksia mahtua parin postimerkin kokoiseen kesäkeittiöömme. Siispä kunnostettu kaappi jäi nyt osaksi terassin kalustusta. Syksyn tullen täytyy sitten ratkaista mihin ihmeeseen hankinta talveksi työnnetään.. Vaan syksyhän on vielä kaukana, mietin sitä sitten.



1980-luvun alun molemmin puolin esitetty Tankki täyteen -sarja oli siis suomalaisen tilannekomedian pioneeri ja katsojien kestosuosikki. Sen omalaatuinen huumori on kestänyt aikaa ja uusintakierroksia kohtuullisen hyvin. 

Kuva; Yle.fi / elävä arkisto
Sarjan huumorissa on kuitenkin selvästi alavireinen pohjasävy.  Maaltamuutto, kaupungistuminen ja koko maaseudun perinteisen elämäntavan raju muutos oli vielä tuoreessa muistissa.  Tapahtumapaikkana oli äärimmäisen yksinäinen huoltoasema, jonne ei Suomen uusilta valtaväyliltä ollut pääsyä … tai toisinpäin; sieltä ei ollut pääsyä yhteiskuntaan joka vieressä porskutti vauhdilla eteenpäin. Oltiin tiputtu kehityksen kelkasta ja jääty päätieltä syrjään.

Tankki täyteen kertoo oman aikansa yhteiskunnasta enemmän kuin ehkä yksikään muu sen jälkeen tullut suomalainen viihde- tai sketsisarja.  Sarjan toinen käsikirjoittaja Neil Hardwick sanoo henkilögallerian olleen täysin tietoinen yritys summata kaikkea sitä, mitä hän Suomesta oli siihen mennessä nähnyt ja kokenut.


Vaan kuka se oli joka sanoi, että "Mää lähren, täälä tulee hulluks" . Sehän oli Emilian ja Sulon aikamiespoika Juhana Vilen. Juhanan asiat muistaakseni järjestyivät sarjassa kuitenkin ihan hyvin, ehkä isäänsäkin paremmin..

4 kommenttia:

  1. Sulo Vilenin sukulaissieluksi tunnustaudun minäkin ja muistan ohjelmankin oikein hyvin... Mutta en noin hyvin, en edes muiden päähenkilöiden nimiä olisi pystynyt palauttamaan mieleen.

    Kaappi näyttää hyvältä ja toimiin tavaran nielijänä paremmin kuin hyvin. Toivottavasti se löytää paikkansa vielä sittenkin joskus pitkän ajan kuluttua kun se kaukainen syksy vähitellen kolkuttelee ovelle. Tai jos pistäisit syksyn piiloon kaapin uumeniin, jospa saisimme nauttia loputtomasta kesästä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin pitäisi keksiä keino jolla ulkoilmaelämää voisi jatkaa syksyn tultuakin, ei kun kotaa ja jotain pihalla rakentamaan..

      Poista
  2. Tämän postauksen olisin voinut myös kirjoittaa. Niin tuttu tunne, kun halvalla saa ja sitten jään ihmettelemään, että mihin tämän nyt laittaisi. Lohduksi voin sanoa, että kaikki ovat aina paikkansa löytäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tosiaan taitaa olla, että kun tavaroille antaa vähän aikaa ja mahdollisuutta niin kyllä ne yleensä itselleen paikan ja tarkoituksen löytävät.

      Poista