Hae tästä blogista

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Färiä fällyyn femmalla




Sain lahjaksi kalastajanlangasta virkatun päiväpeitteen. Saantihetkellä vielä varmistelin, että on ihan ok jos päädyn `färjäämään fällyn`.   Peitto oli paikoin aika kellastunut ja siinä oli pari sitkeää tahraa. 


Ja kun sitten tahrat eivät pesussa kadonneet, oli päätös värinvaihdosta helppo tehdä.



Muistikuvani tekstiilien värjäämisestä olivat jostain viime vuosituhannelta, jolloin konevärjäykseen tarvittiin desikaupalla suolaa, kiehuvaa vettä ja kaikenlaisia poppakonsteja. Arkoja tekstiilejä ei parantunut edes kokeilla värjätä. Vaan toisin on nyt; tekstiiliväri sisältää väri- ja kiinnitysaineen sekä suolan kaikki samassa pussissa. Pussin suu leikataan vain auki ja laitetaan pesukoneen rumpuun. Pesulämmöksi riittää 30 astetta joten vähän arempiakin materiaaleja,  kuten silkkiä ja viskoosia, onnistuu värjätä pesukoneessa. Värjäyksen jälkeen värjättävä tekstiili pyöräytetään pesukoneessa vielä uudelleen normaalilla pesuohjelmalla.

Värivalikoimaa tekstiiliväreissä riittää ja jos  yllätyksistä tykkää niin halutessaan voi saman tuotemerkin värejä sekoitella keskenäänkin.  



 Kalastajalanka on 100% puuvillaa joten se imee väriä itseensä hyvin. Käytin tämän värjäämiseen ainoastaan yhden tekstiiliväripakkauksen mutta lopputulos on ainakin omiin silmiini ihan riittävän musta.

Päiväpeite on inahduksen verran liian lyhyt toimiakseen parisängyn päiväpeitteenä, mutta kesäiseksi torkkupeitoksi sohvalle se on juuri sopivan kokoinen.




Ai juu, mää fuskasin vähän tosa otsikosa.. kyl se färi makso yhen koliko verran enemmä ku femman eli seittemän euroo siihe kyl kulus.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Riippuva keittiöpuutarhani


Babylonin riippuva puutarha oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä. Meidän ajassa ihme on, jos saan pidettyä kesäkukkani hengissä edes heinäkuulle asti.



Tänä vuonna otin asiaan ihan uuden taktiikan. Keräsin nimittäin kaikki kesäkukkahankintani samaan paikkaan, jolloin kasteleminen ehkä pysyy paremmin mielessä. Asiaa (ehkä) auttaa myös se, että rontit roikkuvat silmien korkeudella ja sijaitsevat kulkureitillä.



Kukat riippuvat kalastajanlangasta ja legginsin lahkeesta leikatusta matonkuteesta  tehdyissä amppeleissa, jotka puolestaan roikkuvat naulalla kesäkeittiön kattolaudasta.  Amppeli on äärimmäisen helppo tehdä jahka vaan alkuun pääsee. 


Tarvittiin neljä parimetristä kuteenpätkää, jotka niputettiin yhteen ja solmittiin lenkille puolivälistä. Roikkuvat 8 narunpätkää solmittiin pareittain. Seuraavalla kierroksella parin toinen pätkä solmitaan yhteen viereisen parin toisen pätkän kanssa …. ja niin edelleen … kunnes amppeli on riittävän korkuinen. Viimeksi vielä narunpätkät solmitaan yhdellä isolla solmulla yhteen. Tekemistä helpottaa jos naruhässäkän kokoaa jonkin pyöreän esineen päällä, minä käytin pihalamppua..



Kukkapurkkien joukossa roikkuu myös yksi kokedama eli sammalpalloon istutettu kasvi. Sammalhan on oikeasti pelkkä päällyste pallolle, jossa kasvi on istutettuna. Omat kokedama-palloni syntyvät mullan ja kissanhiekan (joo-o) sekoituksesta, joka kastetaan ja sekoitetaan tahnamaiseksi mössöksi. Sekoitus taputellaan ensin kasvin juuripaakun ympärille joka sitten päällystetään vielä sammaleella.



Jos on totta, että puutarhatyöt eivät ole suorite vaan mielentila, niin taisin olla viime vuotisia sammalpalloja pyöritellessäni enemmän zen-moodissa kuin nyt. Tämän kesän ensimmäinen sammalpallo on  pikkaisen muotopuoli yksilö.  Kuvat viimevuotisista kokedama-istutuksistani löytyvät täältä  ja täältä


Kesäkeittiön riippuva puutarha kaipaa lisäykseksi vielä muutaman yrtin, ehkä se sisäinen zen-tila löytyy niitä kokedamaksi muotoillessa...


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Pullolaatikoista maustekaappi



Kesäkeittiö alkaa sisätiloiltaankin pikkuhiljaa muotoutua. Työskentelytasona toimii Ikean koivuinen Förhöja apupöytä.  


Kahdesta kumolleen käännetystä viinipullolaatikosta rakentui tason päälle pieni ja näppärä liukuovinen maustekaappi.  Viinin nimi kannessa peittyi liitutaulusta tehdyillä pylpyröillä ja salmiakkikuvioilla. 


Käytetyimmät mausteet vaan pieniin purkkeihin ja liitutaulutarraa ympärille. Jos alkaa näyttää siltä, että maustekaappi on tuossa tiellä, niin voihan nuo sitten kiinnittää ruuvilla johonkin kohtaan seinää. 

Saattaa olla, että meillä juodaan juhannuksena normaalia parempaa viiniä kun houkuttaisi rakentaa nuista laatikoista kokonainen minilipasto...

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Leikkimökistä kesäkeittiö


Perinteisessä leikkimökissä kuuluu kai olla kuisti.  Niinpä meidänkin leikkimökkiin sellainen aikanaan tehtiin. Tuoreena äitinä kuvittelin juovani pikkiriikkisellä kuistilla iltapäiväkahveja lasten leikkejä seuratessani.  No, niitä nukkevauvojahan ulkoilutettiin siihen tahtiin ettei kuistilla mitään kahvia koskaan voinut nauttia. Täydellinen turhake koko kuistinmokoma.



Enää vuosiin ei kukaan ole keittänyt voikukkakahveja tai leiponut hiekkakakkuja leikkimökissä. Niinpä pelkäksi romuvarastoksi muuttuneen mökin oli aika saada uusi elämä.  Itse mökin ja kuistin välinen seinä poistettiin ja kuisti laudoitettiin alaosasta umpinaiseksi. Kuistin yläosa koottiin sekalaisista ikkunaruuduista. Alkuperäisenä ideana oli tehdä iso liukuovilla avautuva kulmaovi terassin suuntaan. Sopivaa liukuovimateriaalia ei kuitenkaan tullut vastaan. Koska ideana oli tehdä muutostyöt suurin piirtein nollabudjetilla, piti oven kohdalla tehdä kompromissi ja tyytyä lasi-ikkunasta koottuun perinteiseen ovimalliin.



Leikkimökin alkuperäisestä vihreästä väristä piti ehdottomasti päästä eroon. Suunnitelmissa oli tuoda rakennus nykyaikaan mustalla värillä. Maalikaupassa meni kuitenkin pupu pöksyyn enkä rohjennut valita täysmustaa maalia. Arkajalkana päädyin ostamaan vähän- sinne-päin -värin eli graffitinharmaata maalia. Nappasin kännykällä värimallin koodista oikein kuvankin, siltä varalta että tarvitsee vaikka tulla ostamaan lisää maalia.



Vaan kuinkas sitten kävikään… maalausta aloitellessa ilmeni ettei väri ollut lainkaan sitä mitä kuvittelin ostaneeni vaan perinteistäkin perinteisempi siniharmaa (a.k.a.  maailmantylsinväri).  Purnasin mutta maalasin ja  kyseenalaistin omaa värisilmääni. Ja ihan syystäkin; ei ole ensimmäinen kerta kuin maalikaupan värivalintani on mennyt totaalisen pieleen.


Tovin maalattuani tarkastin kuitenkin maalipurkin koodin ja väärähän se oli. Mitä nyt? Fiksua olisi ollut mennä takaisin maalikauppaan ja sanoa, että sävy on väärä.  Vaan entä jos olen itse ollut epätarkka ja onnistunut jotenkin osoittamaan väärää värimallia kohti? Ei kehtaa mennä valittamaan. Menen siis toiseen maalikauppaan ja ostan pikkupurkin mustaa maalia, sekoitan ne keskenään ja toivon parasta. Ei ehkä paras mahdollinen suunnitelma mutta sillä edettiin. 


Seuraavassa maalikaupassa kerroin saaneeni (toisesta liikkeestä)  purkillisen väärää väriä.  Myyjä todella paneutui ongelmaani ja pohti miten väärä väri saataisiin muunnettua mahdollisimman lähelle haluamaani lopputulosta. Väriä päädyttiin syventämään lisäämällä joukkoon tilkka mustaa väripigmenttiä.  Ja hitsit, sehän onnistui. Nyt väri on juuri sopiva. Ei enää leikkimökin värinen vaan kesäkeittiön musta.



Sisätiloissa riittää vielä vähän hommia, mutta siellä värimaailma tulee olemaan valkoista ja puunväriä. Siis jos onnistun maalikaupassa sohimaan oikeita värimalleja kohden.