Hae tästä blogista

torstai 25. toukokuuta 2017

Keisarinnan uudet vaatteet

eli elämäni copycattina vol II




Koristelin aikoinaan valkoisen tarjoilukulhon mustasta dc-fixin jämäpalasta leikatuilla palloilla (täällä).  Innoissani jaoin linkin jossain fb:n askarteluryhmän keskustelussa, missä kysyttiin helppoja ja halpoja vinkkejä  perusastioiden tuunaamiseen.  Mainitsin että kylläpä lopputulos muistuttaakin paljon erästä Marimekon kuosia, vaikken siihen mitenkään tietoisesti ollutkaan pyrkinyt.  



Ja voi sitä kuran määrää mitä niskaan alkoi sataa.  Linkin alle kehkeytyi vilkas keskustelu siitä miten moraalitonta on tehdä tämänlaisia kopiotuotteita ja pyrkiä niiden avulla esiintymään sukulaisilleen ja tuttavilleen rikkaampana kuin oikeasti on.  Että tällaiset diy- tuotteet syövät oikeiden designtuotteiden jälleenmyyntiarvoa.  Että miksen voi keksiä jotain ihan omaa, sen sijaan että käytän  jo olemassa olevaa kuviota.


Eipä tässä siis voi muuta kuin pyytää nöyrästi anteeksi siltä taholta joka omistaa tekijänoikeudet mustaan palloon ja toivoa ettei kukaan meillä kyläilevä henkilö vaan erehdy luulemaan kontaktimuovista leikatuilla palluroilla koristettua astiaa `oikeaksi arvoesineeksi`, paratkoon.

Oops I did it again…




Vaan opinko läksyni? No nähtävästi en! Nimittäin nyt yllätin itseni tuunaamasta puuhelmillä kirppikseltä parilla eurolla ostettua metrin korkuista kynttilänjalkaa. Helmet ovat päätyneet meille talteen erään askartelukaupan lopetuksen yhteydessä. (Hups,  tulipa käytettyä turhan hienostelevaa ilmaisua. Suoraan sanottuna helmet on siis dyykattu roskalavalta.) Kynttilänjalan maali on tuubin loppu olkkarin pöydän maalauksesta (täältä).  


Pujotettuani helminauhoja kynttilänjalan ympärille , alkoi lopputulos huolestuttavasti  muistuttaa erästä Suurta Suomalaista Designtuotetta eli Keisarinnaa. Auts! Anteeksi Aarikka. Ja anteeksi kaikki ne jotka ovat ostaneet Aarikan Keisarinna-tuotteita ja pelkäävät nyt omien designtuotteidensa arvonalenemaa. 



Siispä:


`Sori mä oon pahoillani kaikest`. 

Sori näist  palloist ja helmist ja sanoista ja aatteist.  Sori jos luulitte että meil on kaapit täynnä disainii. Sori Britney,  sori Fintelligens, sori se roskalavan tilannut jonka puuhelmet ei päätyneetkään kaatopaikalla. Sori. 

`Joo en saa yöllä nukuttuu. Niin paljon mua kaduttaa`.

Loput helmet `varastoituna`  seinälle säilöön..

Vaan ei hätää,  vähänkin lähempi tarkastelu kyllä paljastaa ettei tässä  ole kyse mistään  `oikeasta`  kopiotuotteesta tälläkään kertaa.

torstai 18. toukokuuta 2017

DIY; Kynttilälyhdystä kattolamppu


Leikkimökit, huoh.  Useimmissa perheissä sellainen hankitaan jo ennen kuin jälkipolvi ymmärtää alkaa itselleen moista edes mankua. Äidit ja isät päästävät oman sisäisen lapsensa valloilleen eikä rakentamisessa ja sisustamisessa säästetä aikaa, vaivaa tai rahaa. Sitten kun mökki valmistuu, lapset leikkivät siellä kesän,  taikka kaksi  jos hyvin käy.  Vanhemmat stressaavat kun huolella rakennettuun leikkiympäristöön kannetaan surutta kuraa, hiekkaa ja kaikenlaisia `aarteita`. Ja kun leikkimökin käyttö alkuinnostuksen jälkeen sitten romahtaa, tulee siitä nopeasti kaikenlaisen joutavan tavaran säilytyspaikka. 
 

Nyt; kattolamppuna

Meillä leikkimökki on ollut vähintään viimeiset 10 vuotta silkkaa rojua täynnä. Vaan ei ole enää kauan! Suunnitelmissa on seiniä avaamalla  muuttaa leikkimökki terassiin jatkeena olevaksi kesäkeittiöksi.
 

Ennen; Milloin kynttilälyhtynä, milloin kasvihuoneena...

Ja vaikka homma  on jo puoliksi tehty ( eli vasta suunnitelma-asteella), on tulevan kesäkeittiön kalustus jo työn alla.  Valaisimeksi mietin valoroikkaa tai jotain muuta vähän raffia juttua. Viikonloppuna kuitenkin Clas Ohlsonilla käydessä poistokorissa oli lampunpidike + johto 1,95 euron hinnalla. Vanhaan  metalliseen  kirppislyhtyyn tarvitsi vain porata pieni reikä kanteen, pujottaa johto sisään, pyörittää lamppu paikalleen  ja kas, valaisin oli valmis.  

Lampunpidike + johto Clas Ohlsonilta; normaali tarjoushinta (ilman lamppua) 4,99. Poistokorista 1,95. 


Toistaiseksi lamppu roikkuu vielä  ruokahuoneen pöydän päällä mutta pääsee toivottavasti pian osaksi uuden kesäkeittiön sisustusta. Perheen miehet eivät vielä tiedä, mutta heillä iskee ensi viikonloppuna armoton inspiraatio laittaa suunnitelmaa työn alle..



Ja niinkuin kuvista saattaa huomata, ikkunanpesu on ehdoton inhokkikotityö. Ei nappaa edes minikoossa..

lauantai 13. toukokuuta 2017

DIY; Kestokassista tauluksi


Viime viikon parilla eri kauppakäynnillä valitsin muovipussin sijaan kestokassin ostosten pakkaamista varten. Vaan eipä päässeet kestokassit kovin pitkäksi aikaa varsinaiseen tehtäväänsä vaan päätyivätkin jo parin käyttökerran jälkeen kehystettynä tauluiksi.



Coca Cola -aiheinen kassi maksoi Tokmannilla muistaakseni 1,29 euroa ja Lidlin Finlayson/Coronna kuosinen kassi varmaan suurin piirtein saman verran. Tokmannin kestokassejahan on meillä hyödynnetty ennenkin, taannoin yhdestä kassista tuli tehtyä  melkoinen läjä jääkaappimagneetteja.

Kaupassa tuli juuri käytyä...
Vielä tuota kestokassitaiteen kokoelmaa voisi kartuttaa jollain K-kaupoissa myytävällä Vallila-kuosilla. Eli ensi viikolla varmaan pitää mennä ruokaostoksille johonkin K-kauppaan…



PS. `Things go better with coke´ on muuten Coca Colan vuonna 1963 käyttöönottama mainosslogan. Mainoksen jinglestä jatkokehitettiin kokonainen sarja aikakauden suurimpien artistien esittämiä hittikappaleita.  Sloganin jälki populaarikulttuurissa on siis iso ja se ansaitseekin myöhemmin ihan oman postauksensa…

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Laitoin korkin kiinni...


Tulipa sitten viikonloppuna vähän  läträttyä noiden kirkkaiden nesteiden kanssa, vaan  nyt on korkki viimein kiinni! Nimittäin uusissa kastelukannuissa..



Meillä on ollut käytössä se perinteistäkin perinteisempi Plastexin kastelukannu. Siis se mitä nykyään saa vain ns. karkkiväreissä. Miksi muuten muoviset kodin käyttötuotteet ovat niin hemmetin usein juuri näitä karkkivärejä, miksei valikoimissa ole esim. mustaa kastelukannua?  Eikö muka olisi kysyntää? Onko meidät opetettu ajattelemaan, että kastelukannun (ulkona ja sisällä) kuuluu olla tietyn värinen..  


Plastexin kannun pitkällä kaatonokalla  ylettyy kuulemma hyvin kastelemaan tuuheankin kasvin juurelle.  HAH!!  Ei meillä ole tuuheita kasveja. Ei meillä ole kohta kasveja ollenkaan, jos kastelukannu pitää pitää visusti piilossa kun on (anteeksi vaan ) susiruma.  Sitä paitsi Plastexin pitkänokka vie kaapissakin kohtuuttoman paljon tilaa. 

Kukkien kastelu kaipasi siis kipeästi uutta ajattelua.
 Tarvittiin kastelukannu, jota voi halutessaan pitää ihan vaikka esillä. 


 Mielessä pyöri ajatus karahvia muistuttavasta Lidlin lasisesta appelsiinimehupullosta. 
Siis siitä mistä tuunataan paljon esimerkiksi kukkavaaseja kesäjuhliin.

Vaan aina ei saa mitä juuri haluaa; lähiLidlin hylly ammotti tyhjyyttä siinä kohtaa missä kyseistä tuotetta olisi pitänyt olla. 
Päädyin ostamaan mehua muovipullossa. Appelsiinimehu on meillä muuten sen verran harvinainen kauppaostos, että jälkipolvihan ryysti hetkessä pullon tyhjäksi.  Muovi on kuitenkin muovia eikä muuksi muutu, joten muistuttaakseen edes jollain lailla esillä pidettävää sisustusesinettä tarvitsi pullo ehdottomasti  jotain ympärilleen.


Tuunausmateriaaliksi valikoitui Jyskistä parilla eurolla ostettu neljän kappaleen setti korkkitabletteja. Tablettien toinen puoli on valkokuvioitu, kääntöpuoli on kuvioimaton. Ajatus oli jäänyt muhimaan nähdessäni muinoin Lidlin paahtovanukaspurkeista tuunattuja pääsiäisruohokippoja Rauharentola -blogissa.

Ja niin kuin usein muulloinkin, kohtuukäyttö osoittautui ihan hemmetin vaikeaksi asiaksi.  Samantien sitten liimailin korkkikääreen myös kasarityylisesti pikkukukilla koristetun kahvipannun ympärille.  Lopusta korkkilevystä pyöräytin (pikkaisen päällekkäin liimaten) pari tölkinpidikettä.  Tyhjästä tölkistä kun vielä leikkaisi yläreunan pois, voisi tölkinpidike toimia väliajat  maljakkona.


Tuleekohan sitä vielä viikollakin korkattua jotain... RauhaRentolassa ainakin oli kivasti käytetty korkkilevyä jakkaran päällysteenä.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Anything but ordinary – Kasvihuoneilmiö



Jos Turun ja Helsingin väliä joskuskaan matkustat, kannattaa Lohjan kohdalla ehdottomasti koukata moottoritieltä vanhan ykköstien varteen Kasvihuoneilmiö-elämystavarataloon. Kasvihuoneilmiö -elämystavaratalo lupaa tarjota kävijälle hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta ja markkinointilupaus todellakin pitää!  Molempia on tarjolla yllinkyllin.


Olo on kuin Liisalla ihmemaassa;  juuri kun luulit nähneesi jotain niin kummallista ettei sitä enää voi millään ylittää, tulee vastaan esine, joka hassuudessaan, järjettömyydessään, ylenpalttisuudessaan tai riemastuttavuudessaan on jotain ihan ainutkertaista. 


Jotenkin sitä koko ajan odottaa, että jostain nurkan takaa pompahtaa eteen valkoinen kani kello kädessään tai herttakuningatar vaatimassa päätä pölkylle.

Valikoiman hulluus ei aina tunnu ihan hillityltä eikä sitä selvästi olekaan rakennettu pelkästään taskulaskimen ja menekkiennusteiden varassa. 


 Vierekkäin sulassa sovussa on talonpoikaishuonekaluja, kopiodesignia, replicatuotteita, kiinalaista uusvanhaa tavaraa, kitschiä, bling blingiä,  metallihuonekaluja, teollisuusesineitä, takorautatuotteita, pihapatsaita, kupariesineitä… You name it, they´ve got it!  Muistinko jo mainita kitschin? (Jotenkin käsittämättömästi)  valikoimaan on päätynyt runsaasti semmoisia hyvällä maulla tehtyjä huonon maun tuotteita, jos tiedät mitä tarkoitan..


Ei tarvitse kuitenkaan olla hupsu taikka miljonääri, jotta Kasvihuoneilmiössä voi tehdä onnistuneita löytöjä. Paikan parasta antia ovat erilaiset ihan edulliset kortit, julisteet, kirjat, kyltit, pelit, taloustavarat ja astiat. Populaarikulttuuria hyödynnetään lukemattomin kivoin tavoin. 



Industrial-henkisten metallikalusteiden valikoima teki myös lähtemättömän vaikutuksen. Joka tapauksessa vierailusta tarttuu mukaan hyvää mieltä ja leikkisyyttä; ei elämän (tai sisustamisen) tarvitse niin kauhean vakavaa aina olla.


Kasvihuoneilmiö on kauppa- ja taukopaikkana pakko kokea itse, paikan ainutlaatuisuutta eivät sanat tai edes kuvatkaan riitä kertomaan. Tällä kertaa mukaan lähti mustavalkoisia postikortteja ja nostalgiajulisteita mutta Vintagentti nähtiin kyllä  haaveilemassa lottovoitosta. 

” If I had a world of my own, everything would be nonsense”

Lottovoiton osuessa kohdalle  olisi tämä vihreä viktoriaaninen lasipaviljonki ostoslistan kärjessä..

Kuva; kasvihuoneilmiö.fi


Aika ajoin poikkeaminen valtaväylältä siis kannattaa, sisustamisessakin.


Liisa Ihmemaassa sitaatit ovat peräisin sekä kirjasta että Walt Disney Liisa Ihmemaassa (1951) elokuvasta.


torstai 27. huhtikuuta 2017

Koritehtäviä liian lyhyistä vöistä




Pari viikkoa sitten kannoin sisälle kasan vanhasta pakastimesta talteen otettuja koreja tarkoituksena tuunata niistä keittiöön kevyitä säilytyslaatikoita. 

Tästä läjästä lähdettiin liikkeelle

Tuunausmateriaalina toimi vanhat nahkavyöt; pari leveää, kaksi ihan kapeaa sekä kaksi punottua vyötä.  


Steampunk-hengessä


Mitenkä näitä liian lyhyitä vöitä onkaan taloon viime aikoina kertynyt ihan liiaksi asti, hmmph.

Laatikot muuttuivat päällekkäin pinottaviksi kapean vyön avulla.

Aikaisemmin olen käyttänyt näitä liian lyhyitä vöitä myös peilin kehyksinä, täällä enemmän siitä projektista.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Helmetin houkuttava haaste


Tämän vuoden Helmet lukuhaaste  edistyy  reippaassa tahdissa. Viikko ja kirja -tahdilla edetään, oikeastaan koko ajan pari viikkoa etuajassakin.  Alkuun oli helppoa etsiä lukemalleen kirjalle sopiva haastekohta vaan nyt on valintaprosessi alkanut kääntyä toisinpäin ja luettavia kirjoja tulee etsittyä tietty haastekohta mielessä. Tässä viisi seuraavaa sijoittelua:


28 Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan ; Jouko Heikura - Asemapaikka New York. 


Kirja on siis itsenäinen jatko Rakel Varga -kirjoille, joista Lontooseen sijoittuva   `Joki kaupungin alla`  ei tehnyt  minusta Rakel-fania. Päätin antaa neitokaiselle vielä  toisen mahdollisuuden.  Tässä kirjassa ei tarina ollut niin epäuskottava kuin sarjan edellisessä kirjassa. Kirjailija oli malttanut karsia vähän irrallisia juonikuvioita, silti  kirjassa ei käydä käsiksi kunnolla mihinkään. Mikään teemoista tai kukaan henkilöistä ei oikein saa nostetta alleen. Ja Rakel tuntuu edelleen yhtä ärsyttävälle ja ylimieliselle.

New Yorkissa Rakel asuu (oikeastikin olemassa olevassa) kulttihotelli Chelseassa. Kirjassakin hotelli kuvataan todellisuuden tavoin enemmän kommuunina kuin hotellina.

Lähde; The New York public library - digital collections
Boheemi hotelli majoitti vuosikymmenien ajan vähävaraisia taiteilijoita, joita muut hotellit käännyttivät pois. Säkeitä hotellin värikkääseen historiaan ovat punoneet mm. Janis Joplin, Andy Varhol, Bob Dylan, ja Jimi Hendrix. Se tunnetaan paikkana missä Arthur Miller toipui erostaan Marilyn Monroesta, missä Dylan Thomas joi itsensä hengiltä ja missä Sid Vicious puukotti tyttöystävänsä Nancy Spungen.  Vuonna 2011 ikoninen hotelli myytiin ja alettiin remontoida.  Uudet omistajat haluavat nähtävästi tehdä kultturikohteelle kunniaa ja siksi osa asukkaista on saanut jäädä remontinkin ajaksi hotelliin asumaan. Suunnitelmissa on hotellin uudelleenavautuminen viimeistään vuonna 2018.

13  Kirja `kertoo sinusta` ;  Eveliina Talvitie -  Miten helvetissä minusta tuli feministi.


Ehkä minulla vain tapani mukaan pipo kiristi.  Tässä kohtaa muistutetaan, että suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten naisten joukossa. Se tapahtui yli sata vuotta sitten. Miten kauan tässä oikein voi jumittaa? Miten pitkään tästä on tunnettava kiitollisuutta?” 

Lähde; Palczewski, Catherine H. Postcard Archive.
University of Northern Iowa. Cedar Falls, IA.

Tasa-arvon kehittymisen pahin este on näkemys, että Suomi on jo nyt tasa-arvoinen maa.  Kirja kertoo minusta, mutta ehkä sen pitäisi kertoa minusta vielä enemmänkin.  Picasso jaotteli naiset jumalattariin ja ovimattoihin. En huuruisimmissa hetkissänikään kuvittele olevani kovinkaan monen miehen silmissä jumalatar, mutten hemmetti soikoon suostu ovimatoksikaan. Minullakin siis pipo välillä kiristää.

Kirjaa ei ole arvosteltu ja käsitelty kovinkaan laajasti kirjablogeissa. Miksikähän? Onko kirjailijan teksti niin terävää ja argumentoivaa, että on vähän pelottavaa kirjoittaa aiheesta mitään. Tunne on vähän sama kuin kun koulussa joutui äikän tunnilla väittelypaneeliin jonkun älykön kanssa. Sitä vain toivoi sanovansa –sattumalta-  jotain riittävän älykästä jottei paljastuisi tyhmäksi tai ajattelultaan rajoittuneeksi.

Ennen tämän kirjan lukemista en muuten ollut kuullutkaan Eveliina Talvitiestä. Nähtävästi seiska-lehden lukijat ovat hänen elämästään paremmin perillä.


21 Sankaritarina; Leon Leyson - Poika joka pelastui, Schindlerin listan kuopus.


"En ole koskaan unohtanut miten tutkija ja kirjailija Joseph Campbell määritteli sankarin. Campbell sanoi, että sankari on tavallinen ihminen, joka tekee ”parhaita asioita pahimpina aikoina”. Oskar Schindlerissä tuo määritelmä henkilöityy."

"Mahdottomasta tilanteestamme huolimatta olimme selviytyneet. Kuin ihmeen kautta Oskar Schindler, tuo monikasvoinen, monenlaisessa valossa nähty mies – natsiopportunisti, juonittelija, rohkea oman tiensä kulkija, vapauttaja, sankari – oli pelastanut lähes 1200 juutalaista lähes varmalta kuolemalta."

"En ole filosofi, mutta uskon että Oskar Schindleriä voi luonnehtia sankariksi. Hän on todiste siitä, että ihminen voi aivan yksinäänkin asettua pahuutta vastaan ja vaikuttaa asioihin. Minä olen siitä elävä todiste."
Schindler ei todellakaan ollut mikään kirkasotsainen pyhimys, Adam Lebor ja Roger Boyes ovat teoksessaan Surviving Hitler pitäneet uhkapelurin luonnetta jopa oleellisena edellytyksenä Schindlerin uroteolle. Se oli hänen elämänsä suurin uhkapeli, jota hän saattoi pelata hyvällä omallatunnolla, panoksena oma henki. Röyhkeydellään ja häikäilemättömällä asenteellaan Schindler sai mm. pelastettua 300 väärinkäsityksen takia Auscwitchiin toimitettua työntekijäänsä leiriltä ulos.

Sodan jälkeen erityisesti häviäjien puolella olleet mutta yhtä lailla voittajat  hokivat usein `me emme tienneet` -mantraa, kun puhuttiin natsien julmuuksista.  Leysonin kirjassa puhutaan paljon tästä katseen tietoisesta kääntämisestä toiseen suuntaan. ` Anteeksi, en tiennyt`  saattoi sodan vainot kokeneen henkilön korvissa olla vain jatkumoa epäinhimilliselle kohtelulle. Harvassa olivat Leon Leysoninkin elämässä ne ihmiset jotka kykenivät pyytämään anteeksi sitä, etteivät rohjenneet toimia vaan keskittyivät suojelemaan itseään ja omia läheisiään.

Mitähän ovat ne nykypäivän asiat, joille me ummistamme silmämme ja teeskentelemme tietämättömiä vaikka hyvin tiedämme, että vähintään pitäisi tietää.


11 Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun henkilön kirjoittama kirja;  Sauli Niinistö - Hiljaisten historia.



Kirja on kai jonkinlainen novellikokoelma; outo sekoitus faktaa ja fiktiota. Hiljaisten historia ei ole voittajien kirjoittamaa historiaa. Kirjassa on joitain tarinoita  jotka eivät kosketa lainkaan. Vastapainona kirjassa on myös monia  hiljaisten, menetettyjen, kadonneiden ja hävinneiden muistikuville rakentuvia tarinoita, jotka menevät suoraan  ihon alle ja muokkaavat uusiksi  lukijansa käsitystä kansakunnan lähihistoriasta. Se, että tämä tapahtuu ns. kansakunnan kaapin päällä istuvan henkilön toimesta on minusta melkoinen juttu. 



48 Kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän ; Muriel Barbery -  Kulinaristin kuolema. 


Jos on olemassa kirjallisia kitalaenpuhdistajia, välipaloja, on varmaan olemassa myös kirjallista fine diningia.  Kulinaristin kuolema taitaa olla vähän sellainen.
 
Itse en innostu ranskalaisista chansoneista enkä ranskalaisesta keittiöstä . Valitsen siis mieluummin vaikka punkkia ja pikaruokaa, joten kirja taisi yksinkertaisesti olla liian hienostunut  minun lukumakuuni.
Tämä kirja ei ole siis ihmiselle, jolle ruoka on vain hyvää tai huonoa, liian vähän tai riittävästi. Ei myöskään ihmiselle, joka ensisijaisesti haluaa kirjalta tapahtumia ja toimintaa, eikä kauniisti rakennettuja lauseita ja mielikuvia. Toiseen aikaan ja paikkaan ehkä täydellinen pieni suuri kirja, nyt kaikesta hehkutuksesta huolimatta pelkkä välipala, joka ei jätä itsestään juuri minkäänlaista muistijälkeä .

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

DIY; tarjotin lastenvaunujen alakorista


Pari viikkoa sitten raahasimme vuosikymmeniä palvelleen sähkösyöpön arkkupakastimemme  SER-keräyspisteeseen. Tervemenoa vaan, ei tule ikävä. Keräilijäluonteeni mukaisesti nappasin tietysti pakastimen korit talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten.  


Eilen pyysin miestä tuomaan korit sisälle jotta voisin sovitella niille paikkaa keittiön hyllykköön. Nooh, koriläjän mukana tuli autotallista myös pari pyöräkoria sekä iäisyys sitten varastoon pyörimään jäänyt lastenvaunujen alakori. Muinoinhan ei ollut vielä keksitty, että vaunujen alla voisi olla kunnollinen kori, jossa voi kuljettaa tavaroita ilman, että ovat kurassa ja sorassa yltä päältä, vaan siellä oli aina pelkästään isoristikkoinen kori.


Meillä retkeiltiin paljon pikkulapsivuosina. Tällaisilla retkillä saattoi väsähtänyt isoveli tai- sisko joskus ryömiä matkustamaan vaunujen alakoriin . Kerran muinoin retkipäivällä Turussa työntelin vauvaa vaunuissa isoveljen matkustaessa seisomalaudalla. Sisaruksista keskimmäisen, silloin noin +2-vuotiaan tytön, unenlahjat ovat aina olleet erinomaiset; sillä retkellä hän nukahti vaunujen alle ritiläkoriin, way to go girl. Siinä kun Turun nupulakivikatuja pitkin sitten kolmen lapsen vaunulastia ylämäessä työntelin, paikallinen (hmm) persoona tuli kuittailemaan, että mahtaa  olla rouvalla haba ja kankut aikamoisessa kunnossa.  No shit, Sherlock. Oli juu, silloin muinoin..



No tänään lastenvaunujen alakori jalostui ulkokäyttöön sopivaksi tarjottimeksi kahdella vyönpätkästä tehdyllä kahvalla täydennettynä. 


Parasta tässä tarjottimessa on, että kestää muuten rankempiakin olosuhteita. Ei siis säikähdä Suomen suvea, jos vaikka sattuu jäämään ulos. Muiksi ajoiksi voi nostaa vaikka keittiön seinälle  roikkumaan .



Sitä vaan en tajua, että  miten tuossa on joskus parivuotias lapsi mahtunut nukkumaan, on mahtanut olla bumby ride.