sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hävikkiviikko 7.-13.9.2015



Olen mielestäni melko tietoinen kuluttaja joka useimmiten ennen ostopäätöstä miettii todellista tarvettaan ja pohtii käytetylle tavaralle luontoa mahdollisimman vähän kuormittavan jatkosijoituksen, aina mahdollisuuksien mukaan kierrätykseen. Esineitä meiltä päätyy kaatopaikalle ani harvoin ja silloinkin todellisesta syystä ja kaikki mahdolliset hyödynnettävät tai kierrätettävät osat irrotettuna.

Suosin omissa valinnoissani kierrätysmateriaaleja, jos se taloudellisesti ja käytännön kannalta on fiksua eikä aiheuta suuria lisäkuluja. Tuunaan ja tarvittaessa muutan tavaroiden käyttötarkoitusta ihan uuteen olomuotoon. Joskus jopa niin innokkaasti, että asiasta on tullut jo vähän itseisarvokin.

MUTTA sitten siihen poikkeukseen.  Meidän perheen ruokatalous on useimmiten kauniistikin ilmaistuna katastrofaalisen kaukana suunnitellusta ja järjestelmällisestä.  Ei viikkolistoja, ei suunnitelmia, ei punnittuja ostoslistoja vaan pää tyhjänä ja kiireessä tehtyjä kauppareissuja, jossa molemmin käsin heitellään kärryyn mitä sattuu ja mitä hyvältä tuntuu ja toivotaan että joukkoon osuu jotain mistä voi laittaa ihan oikeaa ruokaakin. Jos ruoassa on punainen tarjouslappu, se päätyy vielä todennäköisemmin ostoskärryyn.

Aivan kuin meidän jääkaapista. Hävikkiviikon 2014 sarjakuva, lainattu  täältä

Arjessa tai juhlassa ruoka ei saa loppua, vaan viimeisenkin pöytään ehtijän täytyy saada mättää lautaselle juuri niin paljon kuin silmät syövät, vaikkei sitten vatsa ihan koko määrää vetäisikään.
Juhliin ja vieraiden kestitsemiseen varaudutaan meillä runsaskätisesti; karjalaisilla juurilla varustetulle ihmiselle ruoan loppuminen kesken olisi pahin mahdollinen vieraanvaraisuusmoka. Pöydässä pitää olla seitsemää sorttia, ja kaapissa vielä pari sortimenttia ihan vaan varmuuden vuoksi.

No sen nyt arvaa mihin tällainen hankinperiaate johtaa… aikamoiseen ruokahävikkiin. Varsinkin kun kukaan meidän taloudessa ei erityisesti rakasta eilisen tähteitä. Ei vaikka ruoka olisi ollut valmistuspäivänään miten herkkua tahansa. Jääkaapista tuorein houkuttaa eniten ja esimerkiksi leikkelepakkauksen jämä ajautuu pikkuhiljaa kohti takaseinää ja peittyy tuoreemmilla hankinnoilla.

Kuluttajaliiton valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään ensi viikolla jo kolmatta kertaa. Viikon tarkoituksena on nostaa esille ja kasvattaa tietoisuutta ruokahävikistä ja sen merkityksestä sekä kansantaloudelle, yksittäisille kotitalouksille että ympäristön kuormitukselle. Koko ravitsemusalan yhteenlaskettu ruokahävikki kun on vuotuiselta määrältään noin 335-460 miljoonaa kiloa eli noin 10-15 prosenttia kulutetusta ruoasta. Kotitalouksien poisheitetystä ruoasta lähes puolet on vielä syömäkelpoista. Jos heitämme syömäkelpoista ruokaa roskiin, kaikki sen tuotannosta aiheutuneet ympäristövaikutukset ovat syntyneet turhaan. Hävikin vähentäminen on siis ekoteko, joka on hyväksi myös omalle kukkarolle.

Hävikkihaaste


Lupaan (vähintään) ensi viikon ajan pyrkiä vähentämään omassa keittiössäni syntyvää ruokahävikkiä mahdollisimman paljon. Teen kauppaan ostoslistan, suunnittelen ruokalajit ainakin pari päivää eteenpäin. Pyrin valitsemaan valmistettavan määrän tarkemmin ruokailijoiden nuppiluvun mukaan. Poimin kaupassa hyllystä hassun muotoisia kasviksia ja hedelmiä, joita jostain kumman syystä ostotilanteissa usein vältellään ja jotka siten meinaavat jäädä hyllylle. Valitsen hedelmissä ja muissa heti käyttöön menevissä tuotteissa pinon kypsimmän yksilön.  Pyrin myös pitämään taloutemme hävikistä kirjanpitoa. Lomake löytyy kuluttajaliiton sivuilta.

Lupaan myös yrittää perehtyä kuntien tähdelounaskäytäntöön (eli ylijääneen ruoan myyntiin alueen asukkaille joko paikalla syöden tai kotiin myyntinä) jotta voin tuoda asiaa esille oman kuntani päättäjille.



Eikö muka ilmaisia lounaita ole ?


Hävikkiviikon viettoon olennaisena osana liittyy 10.9. Saa syödä! –tempaus, jossa ravintola-alan oppilaitosten opiskelijat valmistavat ja tarjoilevat yhteensä 6000 kaupan ja tuottajien ylijäämäkasviksista valmistettua ilmaista lounasta. Tempaus järjestetään Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Kuopiossa. On olemassa sanonta, ettei ilmaisia lounaita ole, mutta ylijäämäaineksista valmistettuna se kyllä on sitä.  Hävikin pienentäminen kun hyödyntää taloudellisesti meitä kaikkia. Jos olette paikkakunnalla, käykääpä lounaalla.

Kiinnostaako? Lisää tietoa mm.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti