Hae tästä blogista

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Helmetin houkuttava haaste


Tämän vuoden Helmet lukuhaaste  edistyy  reippaassa tahdissa. Viikko ja kirja -tahdilla edetään, oikeastaan koko ajan pari viikkoa etuajassakin.  Alkuun oli helppoa etsiä lukemalleen kirjalle sopiva haastekohta vaan nyt on valintaprosessi alkanut kääntyä toisinpäin ja luettavia kirjoja tulee etsittyä tietty haastekohta mielessä. Tässä viisi seuraavaa sijoittelua:


28 Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan ; Jouko Heikura - Asemapaikka New York. 


Kirja on siis itsenäinen jatko Rakel Varga -kirjoille, joista Lontooseen sijoittuva   `Joki kaupungin alla`  ei tehnyt  minusta Rakel-fania. Päätin antaa neitokaiselle vielä  toisen mahdollisuuden.  Tässä kirjassa ei tarina ollut niin epäuskottava kuin sarjan edellisessä kirjassa. Kirjailija oli malttanut karsia vähän irrallisia juonikuvioita, silti  kirjassa ei käydä käsiksi kunnolla mihinkään. Mikään teemoista tai kukaan henkilöistä ei oikein saa nostetta alleen. Ja Rakel tuntuu edelleen yhtä ärsyttävälle ja ylimieliselle.

New Yorkissa Rakel asuu (oikeastikin olemassa olevassa) kulttihotelli Chelseassa. Kirjassakin hotelli kuvataan todellisuuden tavoin enemmän kommuunina kuin hotellina.

Lähde; The New York public library - digital collections
Boheemi hotelli majoitti vuosikymmenien ajan vähävaraisia taiteilijoita, joita muut hotellit käännyttivät pois. Säkeitä hotellin värikkääseen historiaan ovat punoneet mm. Janis Joplin, Andy Varhol, Bob Dylan, ja Jimi Hendrix. Se tunnetaan paikkana missä Arthur Miller toipui erostaan Marilyn Monroesta, missä Dylan Thomas joi itsensä hengiltä ja missä Sid Vicious puukotti tyttöystävänsä Nancy Spungen.  Vuonna 2011 ikoninen hotelli myytiin ja alettiin remontoida.  Uudet omistajat haluavat nähtävästi tehdä kultturikohteelle kunniaa ja siksi osa asukkaista on saanut jäädä remontinkin ajaksi hotelliin asumaan. Suunnitelmissa on hotellin uudelleenavautuminen viimeistään vuonna 2018.

13  Kirja `kertoo sinusta` ;  Eveliina Talvitie -  Miten helvetissä minusta tuli feministi.


Ehkä minulla vain tapani mukaan pipo kiristi.  Tässä kohtaa muistutetaan, että suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten naisten joukossa. Se tapahtui yli sata vuotta sitten. Miten kauan tässä oikein voi jumittaa? Miten pitkään tästä on tunnettava kiitollisuutta?” 

Lähde; Palczewski, Catherine H. Postcard Archive.
University of Northern Iowa. Cedar Falls, IA.

Tasa-arvon kehittymisen pahin este on näkemys, että Suomi on jo nyt tasa-arvoinen maa.  Kirja kertoo minusta, mutta ehkä sen pitäisi kertoa minusta vielä enemmänkin.  Picasso jaotteli naiset jumalattariin ja ovimattoihin. En huuruisimmissa hetkissänikään kuvittele olevani kovinkaan monen miehen silmissä jumalatar, mutten hemmetti soikoon suostu ovimatoksikaan. Minullakin siis pipo välillä kiristää.

Kirjaa ei ole arvosteltu ja käsitelty kovinkaan laajasti kirjablogeissa. Miksikähän? Onko kirjailijan teksti niin terävää ja argumentoivaa, että on vähän pelottavaa kirjoittaa aiheesta mitään. Tunne on vähän sama kuin kun koulussa joutui äikän tunnilla väittelypaneeliin jonkun älykön kanssa. Sitä vain toivoi sanovansa –sattumalta-  jotain riittävän älykästä jottei paljastuisi tyhmäksi tai ajattelultaan rajoittuneeksi.

Ennen tämän kirjan lukemista en muuten ollut kuullutkaan Eveliina Talvitiestä. Nähtävästi seiska-lehden lukijat ovat hänen elämästään paremmin perillä.


21 Sankaritarina; Leon Leyson - Poika joka pelastui, Schindlerin listan kuopus.


"En ole koskaan unohtanut miten tutkija ja kirjailija Joseph Campbell määritteli sankarin. Campbell sanoi, että sankari on tavallinen ihminen, joka tekee ”parhaita asioita pahimpina aikoina”. Oskar Schindlerissä tuo määritelmä henkilöityy."

"Mahdottomasta tilanteestamme huolimatta olimme selviytyneet. Kuin ihmeen kautta Oskar Schindler, tuo monikasvoinen, monenlaisessa valossa nähty mies – natsiopportunisti, juonittelija, rohkea oman tiensä kulkija, vapauttaja, sankari – oli pelastanut lähes 1200 juutalaista lähes varmalta kuolemalta."

"En ole filosofi, mutta uskon että Oskar Schindleriä voi luonnehtia sankariksi. Hän on todiste siitä, että ihminen voi aivan yksinäänkin asettua pahuutta vastaan ja vaikuttaa asioihin. Minä olen siitä elävä todiste."
Schindler ei todellakaan ollut mikään kirkasotsainen pyhimys, Adam Lebor ja Roger Boyes ovat teoksessaan Surviving Hitler pitäneet uhkapelurin luonnetta jopa oleellisena edellytyksenä Schindlerin uroteolle. Se oli hänen elämänsä suurin uhkapeli, jota hän saattoi pelata hyvällä omallatunnolla, panoksena oma henki. Röyhkeydellään ja häikäilemättömällä asenteellaan Schindler sai mm. pelastettua 300 väärinkäsityksen takia Auscwitchiin toimitettua työntekijäänsä leiriltä ulos.

Sodan jälkeen erityisesti häviäjien puolella olleet mutta yhtä lailla voittajat  hokivat usein `me emme tienneet` -mantraa, kun puhuttiin natsien julmuuksista.  Leysonin kirjassa puhutaan paljon tästä katseen tietoisesta kääntämisestä toiseen suuntaan. ` Anteeksi, en tiennyt`  saattoi sodan vainot kokeneen henkilön korvissa olla vain jatkumoa epäinhimilliselle kohtelulle. Harvassa olivat Leon Leysoninkin elämässä ne ihmiset jotka kykenivät pyytämään anteeksi sitä, etteivät rohjenneet toimia vaan keskittyivät suojelemaan itseään ja omia läheisiään.

Mitähän ovat ne nykypäivän asiat, joille me ummistamme silmämme ja teeskentelemme tietämättömiä vaikka hyvin tiedämme, että vähintään pitäisi tietää.


11 Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun henkilön kirjoittama kirja;  Sauli Niinistö - Hiljaisten historia.



Kirja on kai jonkinlainen novellikokoelma; outo sekoitus faktaa ja fiktiota. Hiljaisten historia ei ole voittajien kirjoittamaa historiaa. Kirjassa on joitain tarinoita  jotka eivät kosketa lainkaan. Vastapainona kirjassa on myös monia  hiljaisten, menetettyjen, kadonneiden ja hävinneiden muistikuville rakentuvia tarinoita, jotka menevät suoraan  ihon alle ja muokkaavat uusiksi  lukijansa käsitystä kansakunnan lähihistoriasta. Se, että tämä tapahtuu ns. kansakunnan kaapin päällä istuvan henkilön toimesta on minusta melkoinen juttu. 



48 Kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän ; Muriel Barbery -  Kulinaristin kuolema. 


Jos on olemassa kirjallisia kitalaenpuhdistajia, välipaloja, on varmaan olemassa myös kirjallista fine diningia.  Kulinaristin kuolema taitaa olla vähän sellainen.
 
Itse en innostu ranskalaisista chansoneista enkä ranskalaisesta keittiöstä . Valitsen siis mieluummin vaikka punkkia ja pikaruokaa, joten kirja taisi yksinkertaisesti olla liian hienostunut  minun lukumakuuni.
Tämä kirja ei ole siis ihmiselle, jolle ruoka on vain hyvää tai huonoa, liian vähän tai riittävästi. Ei myöskään ihmiselle, joka ensisijaisesti haluaa kirjalta tapahtumia ja toimintaa, eikä kauniisti rakennettuja lauseita ja mielikuvia. Toiseen aikaan ja paikkaan ehkä täydellinen pieni suuri kirja, nyt kaikesta hehkutuksesta huolimatta pelkkä välipala, joka ei jätä itsestään juuri minkäänlaista muistijälkeä .

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

DIY; tarjotin lastenvaunujen alakorista


Pari viikkoa sitten raahasimme vuosikymmeniä palvelleen sähkösyöpön arkkupakastimemme  SER-keräyspisteeseen. Tervemenoa vaan, ei tule ikävä. Keräilijäluonteeni mukaisesti nappasin tietysti pakastimen korit talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten.  


Eilen pyysin miestä tuomaan korit sisälle jotta voisin sovitella niille paikkaa keittiön hyllykköön. Nooh, koriläjän mukana tuli autotallista myös pari pyöräkoria sekä iäisyys sitten varastoon pyörimään jäänyt lastenvaunujen alakori. Muinoinhan ei ollut vielä keksitty, että vaunujen alla voisi olla kunnollinen kori, jossa voi kuljettaa tavaroita ilman, että ovat kurassa ja sorassa yltä päältä, vaan siellä oli aina pelkästään isoristikkoinen kori.


Meillä retkeiltiin paljon pikkulapsivuosina. Tällaisilla retkillä saattoi väsähtänyt isoveli tai- sisko joskus ryömiä matkustamaan vaunujen alakoriin . Kerran muinoin retkipäivällä Turussa työntelin vauvaa vaunuissa isoveljen matkustaessa seisomalaudalla. Sisaruksista keskimmäisen, silloin noin +2-vuotiaan tytön, unenlahjat ovat aina olleet erinomaiset; sillä retkellä hän nukahti vaunujen alle ritiläkoriin, way to go girl. Siinä kun Turun nupulakivikatuja pitkin sitten kolmen lapsen vaunulastia ylämäessä työntelin, paikallinen (hmm) persoona tuli kuittailemaan, että mahtaa  olla rouvalla haba ja kankut aikamoisessa kunnossa.  No shit, Sherlock. Oli juu, silloin muinoin..



No tänään lastenvaunujen alakori jalostui ulkokäyttöön sopivaksi tarjottimeksi kahdella vyönpätkästä tehdyllä kahvalla täydennettynä. 


Parasta tässä tarjottimessa on, että kestää muuten rankempiakin olosuhteita. Ei siis säikähdä Suomen suvea, jos vaikka sattuu jäämään ulos. Muiksi ajoiksi voi nostaa vaikka keittiön seinälle  roikkumaan .



Sitä vaan en tajua, että  miten tuossa on joskus parivuotias lapsi mahtunut nukkumaan, on mahtanut olla bumby ride.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Diy; Terassipöytä valoisaks kevääks, lämpimäks suveks



Ihana huhtikuinen aurinko ja lämpö!

Pihahommia tulikin sitten paiskittua läpi viikonlopun.
Jos ihan totta puhutaan niin aurinkoakin enemmän meitä taisi ulkotöihin vetää sosiaalinen paine; meidän piha saattaa vähän erottua epäedukseen naapureiden hoidettujen tilusten keskellä.  Vaikka kukaan ei ole sentään tähän mennessä ilmiantanut meitä ympäristörikoksesta, oli korkea aika siistiä ja somistaa ulkotiloja sekä haravoida maata näkyviin.



Ensimmäisenä pystytettiin terassikatos.  Terassin viime vuotinen pöytä oli talven yli varastoituna ulkona pressun alla eikä vetinen sää ollut tehnyt sille yhtään hyvää, vaan pöydän vanerilevy oli esille kaivettaessa kuprulla ja pilkullinen.  Mies rakensi uuden terassipöydän parista höyläämättömästä lankusta ja kahdesta Ikean pukkijalasta, jotka jäivät opiskelijalapsen muuton yhteydessä ylimääräisiksi. Esitin tilauksen myös samaa sarjaa olevista istuinpenkeistä, mutta ne jäävät suosiolla ensi viikonlopun hommiksi.



Ulko-oven vieressä oleva puulaatikko sai päälleen keväisen asetelman, joka koostuu tiilenpaloista, kiuaskivistä, rikkinäisen saviruukun osista ja lasipurkkeihin tiputetuista narsisseista.



Joku innokas lumenluoja on talven aikana onnistunut rikkomaan pari saviruukkua, toiseen niistä siirtelin mehikasveja.



Äänestämässä käymisen jälkeen ehdin hyvin vielä lähimetsään kuvaamaan pajunkissoja ja sinivuokkoja. 


Kesäkauden ensimmäiset terassikahvit juotiin uuden terassipöydän ääressä juustopiirakan kera.



Yksi juttu jäi tänä(kin) vuonna vaivaamaan; miksi meillä ei käy virpojia ?? Varauduin pikkunoitien vyöryyn ostamalla suklaamunia vähintään kymmenelle ja vain yksi ainoa pikkunoita kävi ovella. Tiedän siis millä tänään herkuttelen, suklaaövereiltä ei kykene välttymään…. 

Ensi vuonna pystytän `Virpojat tervetulleita` -kyltin oven viereen.

EDIT: Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin Huhtikuu-makrotexhaasteeseen. Käy linkistä kurkkimassa miten erilaista voikaan kevään eteneminen olla eri puolilla Suomea..

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Helmet lukuhaaste etenee



Hiihtolomasta johtuen Helmet-lukuhaaste on edennyt melkoisin harppauksin. Lomalla tuli luettua kirja päivässä, parhaana kaksi eli seuraava kymppi alkaa olla jo kasassa. Muutamaa lomakirjaa oli vaikeuksia sijoittaa oikein mihinkään haastekohtaan, joten jätän ne suosiolla jemmaan odottamaan myöhempää sijoittelua ja listaan nyt vain paikkansa listalta löytäneet lukukokemukset.

1 Kirjan nimi on mielestäsi kaunis; Nicolas Barreau – Pieni elokuvateatteri Pariisissa.


Lähde Flickr.com
 "Ei tätä maailmaa ole tarkoitettu vain hurjapäille ja pelottomille, äänekkäille ja voimalla puoliaan pitäville, ei. Aroilla ja hiljaisilla, haaveilijoilla ja omalaatuisillakin on täällä paikkansa. Ilman heitä ei olisi värien eri sävyjä, hennonsinisiä akvarelleja, ei ääneen lausumattomia sanoja, jotka vasta antavatkin mielikuvitukselle tilaa. Ja eivätkö juuri uneksijat tiedä, että todelliset, suurimmat seikkailut tapahtuvat sydämessä?”

Pieni elokuvateatteri Pariisissa on kirjallinen amuse bouche, pieni makupala `oikeiden` ruokalajien välissä nautittavaksi.  Sopivalla ajoituksella kirja on kuin lasi kuohuviiniä, siitäkin saa elämäänsä kepeitä kuplia hetken ajaksi.  Mutta niinä päivinä kun olo kaipaa kohentuakseen ennemminkin sinappiruokaa ja saunakaljaa, ei tämän kirjan naiivista optimismista ja rakkaushuuruista ole mielentäytteeksi. Minun kirjamakuuni pikkaisen liian romanttinen ja särmätön teos…


"Suutelimme, ja sekunnit muuttuivat vuosiksi ja vuodet kappaleeksi ikuisuutta. Suutelimme vanhan katulyhdyn alla, joka loisti yllämme kuin kuu kuiden keskellä. Suutelimme eräällä Pariisin kauneimmista silloista, joka sen hetken kuului vain meille kahdelle, lensimme korkeuksiin, ylös taivaalle, ja Pariisista tuli tähti tähtien joukkoon."

Kyynisenällä tuulella tätä kirjaa lukiessaan voi vaikka  pelata romantiikka-klisheebingoa . Kahdella lauseella tulee jo ruksittua suudelma, katulyhty, kuu, silta, taivas ja tähdet. Aika siirappista, vai..



7 Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja; Robert Galbraith – Pahan polku.


Pahan polku on Cormoran Strike –sarjan kolmas kirja. Robert Galbraith on  J.K.Rowlingin salanimi. Tosin salaisuus ei tainnut koskaan olla suuren suuri, kirjailijan oikea henkilöllisyys oli kaikkien tiedossa jo hyvissä ajoin ensimmäisen Cormoran-kirjan ollessa painossa.  Kirjailija vakuuttaa, että hänen sekä kustantajan vakaa aikomus oli pitää nimimerkin takana olevan kirjailijan henkilöllisyys visusti salassa.  Uskoo ken uskoo…  Alter egon etunimi tulee muuten J.K.Rowlingin ihailemalta  Robert Kennedyltä.

Lähde Flickr.com

Nooh, itse kyllä Cormoran Strike –kirjoja lukiessani autuaasti unohdan minkäänlaiset Harry Potter –liitännät. Pidän kovasti Cormoranista. Merkityksetöntä tykkäämiselle ei ole, että näen lukiessani Cormoranin Antti Reininä. Jussi Vares voisikin hyvin olla Cormoranin kaukainen serkkupoika suomenmaalta.




8 Suomen historiasta kertova kirja; Petri Tamminen –Suomen historia


Petri Tammisen Suomen historia kirjaa on kuvailtu yhden miehen kansanrunousarkistoksi . Kirjan lukee nopeasti, aikajanaa harppomalla.  Kun kirjan laskee kädestään ei oikein tiedä mitähän sitä tulikaan luettua. Kirja on lyhytproosaa, yksityisiä muistoja ja eletyn elämän häivähdyksiä, joista muodostuu kansakunnan historiaa ja yhteistä perintöä . Ehkä kirja onkin siis yhden miehen kansantieteenlaitos? Historianharrastajalle kirja on muistitietoa eli ihmisten henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin kokemuksiin perustuvaa historiatietoa ja –tutkimusta. Ennen kaikkea kirja levittää historiallista tietoisuutta suomalaisuudesta. Pienet ja isot tilanteet ja tapahtumat kulkevat kirjassa limittäin ja päällekkäin, kuitenkin täydellisessä tasapainossa.  

Mutta miksi tässä formaatissa? Miksi pienenä suurena romaanina? Miksei yksityisillä muistoilla ja eletyn elämän häivähdyksillä kuvitettuna, isommassa koossa? Tuliko kustantajalla kiire, huohottiko  Suomi100 –juhlavuosi niskaan?  Epäilen, että tässä muodossa kirjan löytävät (vain) ne jotka jo muutenkin tiedostavat suomalaisuuden juuret.  Silti, toivottavasti koululaitoksesta löytyy lukuisia äidinkielen ja historian opettajia, jotka älyävät ottaa kirjan opetusmateriaaliksi nuorille sukupolville.


46 Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja; Kate Morton – Hylätty puutarha


Tämän kirjan sijoittaminen oli helppoa; Kate Morton on ainoa oseanialainen kirjailija jonka tiesin. Pidin Mortonin Paluu Rivertoniin –kirjasta todella kovasti, sen sijaan Kaukaiset hetket oli tiiviistä goottitunnelmista huolimatta juoneltaan pettymys. Hylätty puutarha osoittautui täyden kympin lomalukukirjaksi, sivuja ja juonenkäänteitä riitti ja riitti. Kate Mortonin kirjoissa henkilökuvat jäävät vähän ohuiksi kun taas ajankuvat ja miljöön kuvaukset menevät ainakin minulla mielikuvituksen kautta ihan ihon alle.




50 Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja; Jouko Heikura – Joki kaupungin alla.


Poimin kirjan mukaani kirjaston esittelypöydästä jossa suositeltiin kirjoja lukuhaasteen kohtaan `Kansi on kaunis`. Olen kannen kauneudesta vähän eri mieltä, joten ajattelin sijoittaa kirjan lukuhaasteen kohtaan 45 eli suomalaisesta naisesta kertovaksi kirjaksi. 

MUTTA; koska en pidä kirjan päähahmosta Raakelista, en suo hänelle kunniaa edustaa suomalaista naista tällä listauksella vaan tipautan kirjan neutraalisti haastekohtaan `kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja`.


Rakel se onkin varsinainen `sankaritoimittaja` ja tiedonvälityksen rautainen ammattilainen. Vai sittenkin ihan vaan ajattelematon, itsekeskeinen ja kypsymätön tuuliviiri.  Tuleeko Rakel todellakin petetyksi – vai ihan vaan tylsästi jätetyksi? Lukiessa jää sellainen olo, että kirja on ehkä osittain tietoisesti kirjoitettu naislukijoille. Kirjan pohjalla kulkee pikkiriikkinen chic lit –pohjavire, kaikesta kansainvälisen politiikan kontekstista huolimatta.

Juoni on paikoin hieman epäuskottava ja kaikenlaista tapahtuu kauheasti.  Miksi niin monta irrallista teemaa ja juonikuviota kun mihinkään niistä ei käydä kunnolla käsiksi?

Lontoo jää, verrattuna esimerkiksi Pekka Hiltusen Studio-sarjaan, yllättävän vaisuksi taustaksi tarinalle.  Niin ja miksi muuten kannessa on Thames, vaikka kirjan nimi joesta kaupungin alla viittaa perinteisen lehtikadun alla putkessa kulkevaan Fleet-jokeen.

Lähde Flickr.com

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vårkänslor ♥ ♥


♥ Sälen ♥


♥ Våffelstugan ♥



♥ Loma ♥


♥ Lumi ♥ Aurinko ♥ Afterski ♥



♥Keväänmerkit ♥


♥ Hyväkuntoiset rinteet ♥


♥ Tunturinostalgia ♥




♥ Shopping ♥


♥Tukholma ♥

Sälen taitaa olla pohjoisen Euroopan suurin laskettelukeskus, vain reilun 400 kilometrin päässä Tukholman laivasatamasta. Rinteitä riittää niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin laskettelijalle. Sälen on selkeästi perhelaskettelukohde; jos siis mielii haastavampia rinteitä ja enemmän yöelämää, kannattaa kaasuttaa parisataa kilometriä pidemmälle Åreen.  

Meidän perhettä houkuttaa Säleniin ajomatkan lyhyyden lisäksi mökkien selvästi Suomen Lappia halvemmat vuokrahinnat. Hissille pääsee laskemaan suoraan mökin ovensuulta. Tunnelmallisia taukotupia ja nuotiopaikkoja riittää vaikka miten. 

Huonoja puolia on, että useimmissa mökeissä ei ole saunaa tai takkaa. Murtsikkalatuja on  vain murto-osa suomalaisten tunturikohteiden tarjonnasta. Meillä iso miinuspuoli on myös laivamatka Tukholmaan, useille muille matkaajille sekin on kuitenkin pelkkää plussaa. Laivalla olon kuitenkin sietää, kun kyseessä on kuitenkin pelkkä ylitys jonka voi käyttää nukkumiseen, lukemiseen ja eväiden syömiseen (täällä lisää toisenlaisesta risteilystä).

Laskettelumatka Säleniin on meidän perheen varma merkki keväästä.  Pieni Lintu -blogin kevään merkkejä -makrotex-haasteesta voi käydä tutkimassa muiden osallistujien kevätmerkkejä.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Nappikaupoilla -Button art


Meidän perheessä on sukupolvien ketju naisia jotka laitamme kaikenlaisia asioita talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Enpä siis ollut yhtään yllättynyt, että kun kerroin äidilleni tarvitsevani ISON kasan erilaisia nappeja, niitä löytyikin samantien sadoittain.  


Pinterestistä löytyy hakusanalla `button art`   loputtomat määrät kivoja napeista tehtyjä tauluja ja esineitä. Meillä roikkuu jo entuudestaan olkkarin takkamuurissa varastolevylle ristipistoiltu poro/peura/mikä-lie-hirvi (täällä siitä enemmän).  


Halusin sarvipäälle lajitoverin napeilla toteutettuna.  Tulostin A3-kokoisena peuranpään siluetin, leikkasin irti ja piirsin taulupohjalle ääriviivat. Sen jälkeen vaan ankaraa nappien sommittelua ja liimailua.. Vähän epätarkasti ehkä piirtyivät peuran ääriviivat näin pienessä mittakaavassa toteutettuna. Lopputulos näyttää metsän kruunupään sijaan ehkä enemmän bambilta tai porolta ajovaloissa. 
Mutta yhtäkaikki, nappeja jäi vielä yllin kyllin uusiinkin kokeiluihin. Yksi vaihtoehto nappitaiteen tekemiselle voisi olla riittävän yksinkertaisen ristipistomallin toteuttaminen napeilla.


Psst. Se sukupolvien ketju kaiken mahdollisen säästöön laittavista naisista katkeaa muuten minun jälkeeni. Että voikin omena joskus pudota kauas puusta.... onko selityksenä sitten pahan päivän varalle varautumisen ja kierrätyskulttuurin isompi yhteiskunnallinen muutos vai metsään mennyt kohta kasvatuksessa? Veikkaan omahyväisesti ensimmäistä vaihtoehtoa.


Psst2. Tiedätkö mihin nykyään viittaa sanapari `peura ajovaloissa`? No se on nuorison uusi selfie pose,  versio II duckfacesta. Kaikkee … 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Sunt o haastettu - lähdeks föli?


Nimittäin tekemään Helmet-kirjastojen vuoden 2017 lukuhaastetta. Lukuhaaste koostuu 50 erilaisesta tavasta valita uutta luettavaa. Lukuhaasteen tavoitteena on innostaa osallistujaa etsimään uusia näkökulmia kirjallisuuteen.  Vintagentin etusivulla on välilehti mistä pääsee seuraamaan miten haaste minun kohdallani etenee. Sen lisäksi ajattelin aina täyden kympin kohdalla lyhyesti esitellä täyttyneet haastekohdat. Eka kymppi haasteesta  on nyt taputeltu:

4 Kirja lisää hyvinvointiasi; Elizabeth Gilbert – Big Magic, uskalla elää luovasti.

Takakannen teksti lupaa ilon ja ihmeiden täyteistä kirjaa luovaan elämään pyrkivälle. Noh, ehkä en ihan ihmeitä kokenut, mutta muutamia hyviä oivalluksia kylläkin. Kuten sen, että pelottomuus ei ole rohkeutta, rohkeutta on se, kun tekee jotain vaikka pelkää. Elämä ilman pelkoa olisi lyhyt, mieletön ja typerä. 

Vähän lukukokemusta häiritsee, että jenkkityyliin Gilbertille tuntuu olevan tärkeää luomisprosessin ja luovuuden valjastaminen  jonkin tuotteen tai yrityksen synnyttämiseksi. Luovuus ei siis ole hänelle sellaisenaan tavoiteltava olotila, vaan pelkkä väline matkalla tavoitteeseen.


6 Kirjassa on monta kertojaa;  Juha Itkonen – Kohti

Perhe on ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä itsekkyyden muoto” . Kohti  kertoo Ansaksen hajanaisen perheen jäsenten pyrkimyksistä  löytää uudelleen yhteys toisiinsa. Näkökulma vaihtelee isän, pojan ja tyttären välillä. Kirja ei synnyttänyt minussa mitään isoja tunteita, ja nyt kun lukemisesta on aikaa jo yli kuukausi täytyy vähän pinnistellä lukukokemuksen mieleen palauttamisessa.


16 Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja; Andri Snaer Magnason - Tarina sinisestä planeetasta

Kirja on mielikuvitusseikkailu planeetasta, jossa asuu vain huolettomia lapsia.  Vaan eräänä päivänä rauha rikkoutuu, kun ikiaikoihin ensimmäinen aikuinen saapuu planeetalla. Tarjolla on ihan uusia seikkailuja ja ilonpitoa, mutta mihin hintaan? Lasten koko maailma joutuu uhan alle.

Kirjassa on hieno tarina ja kaunista kieltä, mutta myös paljon isoja tai pelottavia asioita.  Lapsen kanssa tätä kirjaa lukiessa on syytä varautua keskustelevalla lukuotteella.



20 Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö;  Kristine Barnett - Ihmeellinen mieli

Meistä jokainen kaipaa tukea ja kiitosta. Kun annat lapsesi kehittyä siinä  missä hän on etevä, vaikeatkin asiat kääntyvät voitoksi. Ruoki lapsen vahvuuksia”.  Kirja on vahvuuspedagogiikkaa puhtaimmillaan. Tämä perussanoma hukkuu hetkittäin pojan erityislahjakkuuden korostumisen alle. Olisiko kirja jäänyt syntymättä ilman pojan poikkeuksellista matemaattista lahjakkuutta? Olisiko tarina  kiinnostanut  jos poika olisikin taistelun kautta selvinnyt  `vain`  normaalista koulusta. Kakku jää siis kuorrutuksen varjoon. Paikoin tarinassa on minusta myös epäuskottavuuksia, voiko todellakin Yhdysvalloissa(kaan) olla parivuotiaalle autistiselle lapselle tarjolla erilaista terapiaa ja kuntoutusta useita tunteja joka päivä?

Ai niin, jos Jacobin sisaruksista jompikumpi joskus kirjoittaa omaelämänkerrallisen teoksen lapsuudestaan, haluan ehdottomasti lukea sen.


27 Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja; Heli Laaksonen - Lähtisiks föli?

Kotipaikkakuntani mainitaan Heli Laaksosen Lähtisiks föli –kirjassa. Torilla tavataan siis.. Maantieteellisesti Laaksosen kirjassa liikutaan Varsinais-Suomen lisäksi ympäri Suomea ja vähän Euroopassakin. Henkisesti olen kuitenkin kotonani koko ajan; sekä kirjan kielessä ja kulttuurissa että Heli Laaksosen tavassa tehdä osuvia havaintoja.  Ihmisellä on ”myötäsyntyne palo tehdä kauneutt, närhä kirkkaut, kuulla puhet elämänkiarrost ja päästä itte sanoma ääne” . 

Kirjaa ei muuten (en minä ainakaan) millään kykene lukemaan ihan hiljaisuudessa. Välillä oli pakko päästä lukemaan joku juttu ääneen saman talouden sinisilmäiselle, vaan mahtoik maar mittä ymmärttä  ko on ruattinkiäline?

33 Kirja kertoo Intiasta;  Mikael Bergstrand - Delhin kauneimmat kädet
 
Tätä kirjaa en ehkä olisi omasta hyllystä (mistähän lienee sinne edes päätynyt?) valinnut luettavaksi ilman Helmet-haastetta. Vaan ei valinta huono ollut. Tosin odotin jotain Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen tyyppistä kirjaa, mutta  sain kirjan keski-ikäisen miehen elämänmuutoksesta. Ihan ok! Lukemisen yllättävää antia oli sivuloikka Bollywood-maailmaan; oli pakko youtubettaa Intian suurimman bollywood-tähden eli Shahruk Khanin esiintymisiä. Göran Borgin tarina jatkuu kirjassa Sumua Darjeelingissa – ja teetä.


39 Ikääntymisestä kertova kirja; Will Schwalbe -Elämän mittainen lukupiiri

"Lukeminen ei ole tekemisen vastakohta - vaan kuolemisen"  sanoo parantumatonta syopää sairastava Mary Ann pojalleen.  Sairauden edetessä heille muodostuu oma kahden hengen lukupiiri, jossa luetaan ja keskustellaan kuolemattomista, syvän muistijäljen piirtäneistä kirjoista.  Lukupiirin sijaan itse käyttäisin ehkä sanaa kirjavinkkausrinki.  Jotenkin jäin kirjassa kaipaamaan sitä oivallusta, että itse lukeminen ei ollut tärkeintä vaan se miten kirjat toimivat äidin ja pojan yhteisten kokemusten lähteenä.  Jäin myös kaipaamaan edes pientä rosoisuutta. Kirja piirtää kovasti seesteisen kuvan sairaudesta, luopumisista ja kuoleman lähestymisestä.


41 Kirjan kannessa on eläin; James Bowen - Bobin joulu

Olen kirjoittanut katukatti Bobista ennenkin (täällä) eikä Bobin joulu tuonut  tarinaan mitään uutta. Käsitän kyllä miksi kustantaja on päättänyt tämän kirjan julkaista, mutta olisiko pitänyt kuitenkin vähän enemmän miettiä, että lukija saa uuden kirjan myötä tarinaan jotain uutta näkökulmaa. Bobin joulua vaivaa sama vika kuin kantakirjaa; kirjoitetaan sisäsiistiä kissasöpöilyä  ja unohdetaan mahdollisuus nostaa esille vähän raadollisempiakin asioita. Sitä paitsi; tuliko Bob-ilmiö hyödynnettyä liiankin kanssa kun tänä talvena julkaistu elokuva ei olekaan tavoittanut odotettuja katsojamääriä. Suomessakaan elokuva ei pääse teatterilevitykseen vaan ilmestyy keväällä suoraan DVD:llä.


42 Esikoisteos;  Rachel Joyce -Harold Fryn odottamaton toivioretki

Siinä missä Schwalben kirjassa kuolemaa lähestytään kirja kädessä, lähdetään  tässä kirjassa kävellen kuolemaa kohti.  Lopputulos on molemmissa sama (apua, paljastinko liikaa..), mutta Rachel Joycen hurmaavassa kirjassa Harold Fryn matka on muutakin kuin maileissa mitattavissa. Haasteen tähänastinen helmi!





47 Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit; Satu Rämö - Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa.

"Jos on kiinnostunut luonnon henkiolennoista, on perimmältään kiinnostunut luonnosta ja hyvyydestä" .  Tämä kirja täyttyisi kevyesti useammankin haastekohdan kriteerit kuin vain kahden. Kirja kertoo suomalaisesta naisesta (45), en etukäteen tiedä juuri mitään islantilaisuudesta (48),  tästä on kirjablogeissa  kovasti kohuttu ja kehuttu  (2), islantilaisen luonnon kuvailu on kirjassa oleellisessa (sivu)osassa (5), naimisiinkin kirjassa mennään (38) ja tämän kirjan lukemista olen suunnitellut pitkään (43). Suunnittelisin varmaan edelleenkin, ellei käyttämäni vaski-kirjastot olisi poistaneet varausmaksut. Hurraa ja kiitos!! 


Lähde; Flickr.com