Hae tästä blogista

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pihakesä alkakoon & vihervinkki




Tutut tietävät, etten ole varsinaisesti mikään vuoden viherpeukalo. Sain vuosia  sitten ison kasan huonekasveja lahjaksi. Muut nuupahtivat yksi toisensa jälkeen, mutta yksi kukoisti. Sitä sitten hoidettiinkin sananmukaisesti kuin "kukkaa kämmenellä". Useiden kuukausien hellän hoitamisen jälkeen kylässä käynyt vieras kysyi, että kannattaako muovikukkaa noin paljon kastella. MUOVIKUKKAA?!?!! Vuoden viherpeukalo-valintaa on siis turha odotella. En ole mitenkään erikoistunut tuhoamaan pelkästään huonekasveja, vaan viherpeukaloni tappaa kasvit ja kukat yhtälailla talossa ja puutarhassa.   

Leikkokukkiin ei raatsi `tuhlata` kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Metsässä ja pelloillakaan ei vielä ole oikein luonnonkukkia poimittavaksi. Jotain orgaanista olisi kuitenkin kiva saada keittiön ja terassin pöydille. Tarvitaan siis jotain idioottivarmaa vihreää kasvatettavaa, syötävyys lisäbonuksena. 


Purkkiin päätyi kasvamaan sinapinsiementä. Itää (onko tämä oikea termi..) hyvin, kasvaa nopeasti, näyttää hauskalle ja on helppo lisätä purkista suoraan ruoan päälle tai napostella sellaisenaan. Sinapinsiemen muistuttaa maultaan vähän rucolaa eli ei ole ihan mautonta syötävää. Anjovisfilepurkki kasvuastiana ei ole toimivin mahdollinen ratkaisu, koska silloin pitää muistaa antaa sinapinsiemenille päivittäin vettä. Voitonriemuisena onnistumisesta seuraava sato on  jo laitettu  kasvamaan, tällä kertaa kuitenkin hieman isompiin peltipurkkeihin.

Kesäpiha



Pilkahduskin aurinkoa, niin johan lähtivät puutarhakalusteet pihalle. Takapihalla on kesäkeittiö, terassi ja katos ja varsinainen ulkoilmaelämä keskittyykin sinne. Etupihalla, tien vieressä, on meillä  pieni pöytäryhmä kahvitaukojen viettoon.  


Karu penkin, jakkaran ja pöydän yhdistelmä meni uusiksi kun pihasiivouksen seurauksena tehdyllä kaatopaikkakäynnillä kotimatkalle tarttui mukaan kuuden puutarhatuolin kokonaisuus. Kaatopaikallamme on kierrätyskontti, josta voi ottaa mielensä mukaan toisten  kierrätykseen tuomia tavaroita. Toisen roska on toisen aarre; tykkään tuoleista moninkertaisesti enemmän kuin mistään kaupan pakasta vedetystä kalustosta. Eikä tuo maksuttomuuskaan yhtään tyytyväisyyttä vähennä.



Tuolit (ja vanha pöytä)  kaipaavat kuitenkin  maalausta muodostaakseen yhtenäisen  kokonaisuuden. Jollain kiiltävällä ehkä, Miranolilla? Vaan millä värillä? Pitää sopia omenapuun katveeseen, joten musta ei nyt käy. Ehkä ruskeaa jossain muodossa, tai keltaista kenties.. Riittäisikö jos pöydän vain maalaisi kiiltävällä vihreällä?



Mukavaa viikonloppua !




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

DIY; seinähylly puulaatikoista



Omasta pikkukaupungista tuntuu lähtevän tai lopettavan yritys toisensa jälkeen. Viimeisin lopettaja oli Flying Tiger Copenhagen.  Tigerin tuotevalikoima on ollut tällaiselle tuunaajalle ihan täysosuma; hauska, halpa ja yllättävä.  Jatkossa lähin Tigerin liike on 50 km:n päässä, eli Turussa käydessä tulee varmasti käytyä myös Tigerissa katsastamassa kulloinenkin tuotetarjonta.  Olen myös tykästynyt Tigerin liiketilojen skandinaavisuutta henkivään puiseen sisustukseen. Tuotteet ovat kivasti esillä FSC-sertifioidusta puusta tehdyissä laatikoissa.



Jotain mukavaa kuitenkin  lopetusuutisessakin.  Liike ilmoitti, että myymäläkalusteina käytetyt puulaatikot annetaan eteenpäin niitä haluaville.  Olin satavarma, että kun työpäivän jälkeen ehdin paikalla käväistä, ovat puulaatikot varmasti jo kaikki menneet. Vaan eipä olleet, niitä oli vielä hurjasti jäljellä. Pikkaisen oli innostumisessa pitelemistä. Mielikuvitus meinasi lähteä laukalle pohtiessa, että mitä kaikkea kivaa näistä oikein voisikaan tehdä ja tuunata. Pakkasin autoon (tilanteen huomioiden melko maltillisesti) parikymmentä laatikkoa.



Ensimmäiset kahdeksan laatikkoa päätyivät samantien eteisen seinälle hyllyksi. En ole laatikoita millään lailla käsitelty tai yhdistänyt vaan ainoastaan naulannut yksittäin seinään. 


Hyllyjen alapuolella oleva kaappi vaihtui valkoiseen (täällä kaapista enemmän).  Ensivaiheessa hyllyyn päätyneet esineet ovat aika lailla sitä mitä käsiin sattui osumaan.  Hyllyn ja kaapin välissä olevat eläintaulut ovat sisustustyynystä tehtyjä (täällä niistä tarkemmin). Vielä jäi laatikoita jäljelle, loput päätyvät todennäköisesti kesäkeittiön hyllyköksi..





lauantai 31. maaliskuuta 2018

Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista




`Kaikille kapinallisille tytöille; 
Unelmoi rohkeammin, Kurota korkeammalle, Taistele kiihkeämmin, 
Ja epäilyn hetkellä muista; sinä olet oikeassa`

Perinteisissä saduissa tytöille on useimmiten varattu pulasta pelastettavan prinsessan rooli. Prinsessan unelmien korkein täyttymys on mies. Onnellisen lopun aikaansaamiseksi tarvitaan siis uljas prinssi. Perinteisessä sadussa tyttö nousee vain harvoin sankariksi.

Maailmalla melkoiseksi ilmiöksi noussut kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) on sata sadun muotoon kerrottua tarinaa itsenäisistä naisista kautta aikain. Joukkorahoituksella julkaistu Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirja kertoo unelmansa saavuttaneista, poikkeuksellisista naisista. Kirjassa esitellyt naiset ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, joiden jokin peloton valinta on johtanut suuriin asioihin.  Favilli ja Cavallo haluavat kertoa tarinoita naisista, jotka eivät ole ainoastaan voittaneet sukupuolensa asettamia esteitä omassa elämässään vaan ovat myös raivanneet niitä pois tieltä jälkipolvia varten.  
 
Sylvia Earle. Kuvittanut Geraldine Sy. Kuvalähde Kustantamo S & S.

Teos on luovaa tietokirjallisuutta, iltasadut perustuvat naissankareiden elämään ja seikkailuihin. Satujen ei pyritäkään olevan tyhjentävä selonteko kohteiden saavutuksista ja haasteista vaan kunkin naisen tarina kerrotaan sivun mittaisena maistiaisena. Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura kirjoittaakin osuvasti, että kyseessä on satufiltterillä pehmennetty lainaus wikipediä-artikkelista. Tiukasta formaatista johtuen jää moni mielenkiintoinen henkilökuva kovasti yksiulotteiseksi pintaraapaisuksi. Yhden sivun tekstillä ei vielä syvälle sieluun sukelleta. Alustuksena puolestaan kirja on ihan loistava. Maistiaisia tarjoamalla houkutellaan ottamaan selvää enemmän.  

Amna Al Haddad. Kuvittanut Eline Van Dam. Kuvalähde Kustannus S & S.

Kirjaan valittujen naisten tarinoissa painopiste on aika lailla poikkeuksellisissa kyvyissä ja lahjakkuudessa.  Minun mielestäni kirjaa olisi pitänyt vielä editoida piirun verran siihen suuntaan, että millä lailla kukin naisista kyseenalaisti omassa elämässään sen mitä häneltä odotettiin tai miten hänen odotettiin toimivan. Enemmän siis ylistystä kapinallisuudelle ja vähemmän kunniaa sitkeydelle ja suorittamiselle, se olisi ollut hyvä juttu!

Onko valta naisten käyttämänä aina sitten sankarillista? Kirjailijat muistuttavat, että naisen ei tarvitse olla pyhimys saadakseen paikan historiassa. Kirjassa esiintyy siis myös sellaisia vallankäyttäjiä, joista on monenlaisia mielipiteitä. Yksi sellainen vallankäyttäjä on Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Aung San Suu Kyi, joka mitä luultavimmin tulee Myanmarin nykypolitiikan johdosta tippumaan pois kirjan uusintapainoksista. 

Coco Chanel. Kuvittanut Karolin Schnoor. Kuvalähde Kustannus S & S.

Minulle kirjan kyseenalaisin sankari on Coco Chanel. Miksi hitossa tämä pahemman sortin opportunisti, onnenonkija ja narsisti nostetaan aina ja aina vaan jalustalle naisten ihailtavaksi, en voi ymmärtää.   Selviytyjähän Coco oli, sitä en kiistä, motiivit ja keinot vaan eivät olleet aina kaikkein jaloimpia (täällä Cocosta asiaa  enemmän).

Kirjaa on jossain määrin kritisoitu myös siitä, että monen naisen tarina kerrotaan suhteessa hänen elämänsä miehiin, tai että naisen poikkeuksellisuutta mitataan hänen kyvyllään toimia kuin mies.

`Olemme täynnä suurta toivoa ja innostusta, kun ajattelemme sitä maailmaa, jota rakennamme yhdessä. Maailmaa, jossa sukupuoli ei määritä sitä, kuinka suurista asioista on lupa unelmoida ja kuinka pitkälle voi päästä.` (Elena Favilli ja Francesca Cavallo)

No,  vielä ei maailma ole niin valmis etteikö edelleen tarvittaisi erikseen naisrohkeudesta kertovia esimerkkejä.  Journalisti Gloria Steinem puolestaan totesi aikanaan, että vaikka meillä on rohkeutta kasvattaa tyttäriämme enemmän poikiemme tavoin, meillä on harvoin rohkeutta kasvattaa poikiamme kuten kasvatamme tyttäriämme.  Olisiko  aika jo kypsä Iltasatuja kapinallisille pojille -kirjalle tai vielä mieluummin Iltasaduille kapinallisille lapsille ?.


Maailmalla on Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta  julkaistu jo toinen osa. Suomessa puolestaan ilmestyy ensi syksynä kaksikin eri Iltasatuja kapinallisille naisille -ilmiön inspiroimaa teosta.  Toinen on Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa ja toinen puolestaan joukkorahoituskampanjalla toteutettava Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille).


Helmet-lukuhaasteen sijoitteluja:

48 Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Elena Favilli ja Francesca Cavallo – Iltasatuja kapinallisille tytöille.

30 Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Enni Mustonen – Ruokarouva

16 kirjassa luetaan kirjaa? John Boyne - Poika vuoren huipulla

26 Kirja kertoo paikasta jossa et ole käynyt. Mari Jungstedt ja Ruben Eliassen - Tummempi taivas (Kanarian saarille sijoittuvan dekkarisarjan aloitus)


torstai 22. maaliskuuta 2018

Kirjoituslipaston kevyt kunnostus




Meille kotiutui ilmaislöytönä vanha klaffipiironki. Laikukkaan lakkapinnan entisöiminen ei  houkuttanut, eikä omat taidot olisi tainneet siihen riittääkään. 

Mietin maalia, mutta en osannut päättää, että tavoitellako kirkasta ja kiiltävää lopputulosta vai sittenkin murrettua mattapintaa.  



Jostain käsittämättömästä syystä maalaaminen ei tällä kertaa tuntunut yhtään oikealle  ratkaisulle.  Kummallista, koska yleensähän minua ei tuunausjutuissa mietitytä tai kaduta yhtään mikään.



Tarvittiin siis maalia lempeämpi lähestymistapa. Sellaiseksi valikoitui vahaaminen. Ulkopinnat on käsitelty Liberonin BLOOM puuvahalla. Sävy on hiili. 250 ml:n purkista kului vain vajaa puolet.

 Vahauksen lisäksi  lipaston vetolaatikoiden muovinuppien tilalle vaihtui metalliset vetimet.



Nyt sitten vaan kirjeitä kirjoottelemaan..

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kukin tyylillään..


Tyylihuonekalut eivät ole mun juttuni,  ei yhtään.  Käsiin kuitenkin tipahti jonkinlainen (jonkinlaista uustuotantoako olisi?) kustavilaissohvakalusto, jota oltiin ruman, rispaantuneen ja likaisen verhoilun tähden heittämässä pois. Pelastin  kaluston ajatuksena  modernisoida sitä jollain raikkaalla tai hauskalla verhoilukankaalla.

Kangaskaupassa sain päähänpinttymän printtikankaasta.  Ongelmaksi tuli metrikankaiden riittämätön leveys,  printtikangasta kun ei voi kääntää käytettäväksi pituussuuntaisesti, eikä sauma keskellä sohvaa houkuttanut. 



Verhoilu verhokapasta


Sittemmin ruokakaupassa silmiin osui Vallilan printtiverhot. Kuinka ollakaan, verhokapan leveys on 2,5 metriä.  Kaksi verhokappaa riittäisi siis koko kaluston uudelleen verhoilemiseen.  Valikoima oli kuitenkin suoria verhoja pienempi. Olisin halunnut Aurajoki-printin mutta sitä oli tarjolla ainoastaan väärän värisenä, joten valituksi tuli Oulu. Hankokin olisi kelvannut jos olisi valikoimista löytynyt..



Verhoilu oli yllättävän helppoa, mikäs suoria kappaleita niittaillessa voisi hankalaa ollakaan .. Kangasvalintaankin olen ihan tyytyväinen, näyttää ihan raikkaalle ja pikkaisen modernille. Aika maltillinenhan tämä tuunaus on, ehkä olisi voinut revitellä vähän rohkeamminkin.



Kalusto oli ilmainen, verhokappoihin kului  2 x 30 euroa.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

50 shades of pink - aikuisten oikeesti


Olen elänyt nuoruuteni sellaisessa maailmassa jossa pinkki ei ollut millään lailla vakavasti otettava väri vaan osoitus lapsuuden (vielä)  kypsymättömästä mausta tai äklö-romanttisuudesta. Toisaalta pinkkiä taisikin minun nuoruudessani olla vain kahta lajia; haaleaa hattarapinkkiä ja vähän voimakkaampaa barbi-versiota. Pinkki oli väri jota joko yksinkertaisesti rakastettiin tai inhottiin.   Kovin neutraali vaihtoehto se ei koskaan ollut.

Jo muutaman vuoden ajan on ollut selvää, että pinkki on uusi musta. Tai uusi valkoinen, jos sisustuksesta erityisesti puhutaan. Pinkin status on muuttunut eikä se ole enää pelkkä romanttinen tyttöjen väri vaan nykypinkillä on värinä vahva feministinen lataus. Väri on kulkenut pitkän matkan  hattaraisesta Barbi-pinkistä oikeaksi ja vakavasti otettavaksi  väriksi.



Pinkin trendikulku taisi lähteä liikkeelle Tanskasta viitisen vuotta sitten. Murretty  Scandi Pink -nimellä kulkeva roosa  saatiin aikaiseksi poistamalla sävystä sinisyys. Vuoden 2015 sisustusvärikarttojen kuningatar oli metallinhohtoinen Rose Gold. Seuraavana vuonna Rose Quartz oli edeltäjäänsä vähän puuteroidumpi pinkki. Vuoden 2017 värikarttojen ylösnosto  puolestaan oli Millennial Pink. Se on edeltäjiään hillitympi ja murretumpi puuterinen pinkki, johon on lisätty ripaus ruskeaa. Seuraavaksi hittipinkiksi saattaa muodostua entistäkin murretumpi ja ruskeaan taittuva Nude Pink -sävy.  

Millennial Pinkistä tai Delicate Pinkistä  puhutaan usein myös yleisnimityksenä koko vaaleanpunaisen trendiperheelle. Pinkin valtakausi liittyykin aikaan jolloin milleniaalit - eli tällä vuosituhannella syntyneet- ovat aikuistumassa. Ja ovatkin aikuistumassa ihan uudella tavalla – laittaen uusiksi edellisten sukupolvien käsitykset aikuisuuteen kuuluvista asioista. Siksi pinkkikään ei enää jää lapsuuden barbi-leikkeihin ja sateenkaariponien väritykseksi vaan seuraa milleniaaleja lapsuuden yli ja ohi. Edelleenkään pinkki ei ole kovin neutraali valinta, se vain viestii nyt eri asioista kuin ennen. Veikkaanpa, että Millennium Pinkin valtakaudesta riittää tuleville antropologeille ja sosiologeille tutkittavaa.

Itse aloitin varovaisen tutustumisen pinkin uusiin sävyihin metallinhohtoisesta ruusukullasta. 

Meillä poltetaan paljon IKEAN lasisia tuoksukynttilöitä.  Ruusukulta -spraymaalipurkki kädessä aloin miettiä, miten noita arkisia lasikynttilöitä saisi tuunattua astetta juhlavamman näköisiksi. Tein kolme erilaista toteutusta teemasta.



Yksi lasikynttilöistä (kuvassa keskimmäinen) on suihkutettu ensin etikkavedellä, jonka päälle spreijasin ruusukullan sävyä. Nopeasti varovaista taputtelua talouspaperin palalla, jotta pinta tulee elävän epätasaiseksi. Tekniikka kulkee DIY köyhän hopeana ja täällä sekä täällä  siitä perinteisemmät toteutukset.



Toisen lasikynttilän ulkopuolen  sivelin kokonaan ensin erikeepperillä, jonka jälkeen kierittelin lasin korppujauhoissa.  `Leivityksen` kuivuttua spraymaalasin pinnan kevyellä otteella.



Kolmannen kynttilän reunaan siveltyyn liimakerrokseen pyörittelin puolestaan Helmi-perunaryynejä (olivat päässeet menemään kaapissa pahasti vanhaksi, emmä-muuten-ehkä-olisi-lähtenyt-ruualla-taas-leikkimään..). Tällekin purkille siis kerros ruusukullan sävyistä spraymaalia vielä pintaan.



Tykästyin erityisesti tuohon korppujauhoversioon. Vink, vink; voisivat olla aika romanttisen kauniit esimerkiksi osana hääkattausta.


PS. Tässä vielä väriyhdistelmävinkki, jolla surffaat tänä keväänä suoraan pinkkitrendin aallonharjalle. Yhdistele ruusukultaiset yksityiskohdat / somisteet ruosteenpunaiseen tai lämpimään terrakottaan.  



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

..`like a walk in the park`


Silloin harvoin kun eteläisessä Suomessa on talvi, on siitä otettava kaikki ilo irti. Olimme suunnitelleet menevämme viikonloppuna rinteeseen, mutta päädyimmekin puistokävelylle. Nimittäin kansallispuistoon.




Teijon retkeilyalue muuttui kansallispuistoksi vuonna 2015  ja on siten Suomen toiseksi nuorin kansallispuisto.  Teijolla kasvaa valtaosin nuorta ja hoidettua mäntymetsää. Alue on pääosin aika karua mutta siellä täällä pienet rehevät lehdot ja pulppuavat lähteet tuovat oman lisänsä alueen luontoon.


Merkittyjä reittejä on Teijon kansallispuiston alueella noin 50 kilometriä. Reittien pituus vaihtelee puolestatoista kilometristä kymmeneen kilometriin. Liikuntaesteisille soveltuvia reittejä on yhteensä 3 km. Teijo tarjoaa retkeilymahdollisuuksia erityisesti myös niille, joiden erätaidot ovat vasta aluillaan tai jotka muuten vaan nauttivat helpoista, hyvin varustelluista metsäreiteistä.



Me kävimme maltillisesti kiertämässä  vähän alle 6 km pitkän Matildanjärven kierroksen. Reitti on helppokulkuinen rengasreitti, jossa kuljetaan  metsäpolun lisäksi pitkospuilla sekä ehkä noin kilometrin verran autotien viertä. Laavuja, kotia  ja nuotiopaikkoja oli  lyhyellä reitillä varmaan ainakin viisi. Kaunis talvisää oli houkutellut reitille monia muitakin ulkoilemaan, joten kaikilla taukopaikoilla oli tarjolla seuraa sekä valmis tuli. Eväisiin oli meillä panostettu, mutta silti melkoinen annoskateus iski, kun taukopaikalla viereinen seurue loimutti  lohta. Ensi kerralla ...



Kansallispuistot ovat yli 1000 hehtaarin kaikille avoimia luonnonsuojelualueita ja luontonähtävyyksiä. Valtion maille perustettujen kansallispuistojen ensisijaisena tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuus. Ne koostuvat sekä tyypillisestä suomalaisesta luonnosta  että myös kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaista kansallismaisemista. Kansallispuistot palvelevat luonnonsuojelun ehdoilla myös virkistystä tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on retkeilijän iloksi merkittyjä reittejä, luontopolkuja, tulentekopaikkoja ja yöpymispaikkoja. 

Valtion retkeilyalueet puolestaan ovat monipuolisia, retkeilyyn ja muuhun luonnon virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Retkeilyalueilla on merkittyjä kävely- ja hiihtoreittejä, luontopolkuja, telttailualueita ja laavuja. Niillä harjoitetaan myös rajoitettua metsätaloutta, jossa otetaan huomioon luonnonarvot ja virkistyskäytön tarpeet. Retkeilyalueilla voi yleensä kalastaa ja metsästää.


Ettei mentäisi ihan metsään, niin ajantasaista tietoa kansallispuistojen ja muiden Metsähallituksen retkikohteiden palveluista kannattaa käydä lukemassa www.luontoon.fi -sivustolla.


Ps. Cambridgen sanakirjan mukaan sanonta `like a walk in the park`   on jotain sellaista tekemistä mikä on hyvin helppoa ja yleensä erittäin miellyttävää.   Sitäpä!