Hae tästä blogista

maanantai 21. toukokuuta 2018

Tehtaanmyymälä -vinkki kesälomareissuille




Varsinais-Suomessa koko ikäni eläneenä on  lapsuuteni ja nuoruuteni  ollut kyllästetty Muurlan Lasin kipoilla ja kupeilla.  Tiiätkö, sellaisilla susirumilla `taidelaseilla`, googlaa vaikka jos et tiedä mimmoinen on ruma lasiesine.  Näillä hoodeilla (Salon seudulla siis) tuota Muurlan Lasin vanhaa tuotantoa riittää  pyörimään yllin kyllin  astiakaappien takanurkissa  ja kirppiksillä liikatarjonnaksi asti. Eipä siis ole kummoinenkaan ihme, etten ole tullut vierailleeksi tuossa aivan lähellä olevassa Muurlan Lasin tehtaanmyymälässä varmaan kertaakaan aikuisiällä.


Nyt tuli kuitenkin asiaa.  Etsin netistä  tietoa Vilikkala  Tradehousen Kotisäkeistä. Kotisäkki on sisäkäyttöön tai puutarhaan soveltuva huovan kaltainen säkki, joka on valmistettu kokonaisuudessaan kierrätetystä muovista, kuten PET-pulloista. Haluan kokeilla huopasäkkiä erityisesti kasvatussäkkinä parvekkeella tai terassilla. Lähin Kotisäkin jälleenmyyjä oli Muurlan tehtaanmyymälä, joten sinne siis oli säkkiostoksille lähdettävä. 


Aikamoinen yllätys kuitenkin odotti Muurlan tehtaanmyymälässä pölyyntyneellä asenteella liikkeellä olevaa vierailijaa. Ei jälkeäkään vanhasta lasidesignista, vaan tuhat neliötä täynnä kivoja Muurlan omia tuotteita, lisenssituotteita sekä ulkopuolisten suunnittelijoiden kanssa yhteistyössä tehtyjä tuotesarjoja. Materiaaleina oli lasin lisäksi emalia, puuta, posliinia, tekstiilejä yms.


Muurlan omaa tuotantoa edustaa esimerkiksi Kultakauden klassikot -tuotesarja, joka on luotu yhteistyössä Turun taidemuseon kanssa. Kultakauden taide kertoi tarinoita Suomesta, loi kansallistunnetta ja identiteettiä ja pohjusti tietä ajatukselle Suomen itsenäisyydestä luomalla omaa, vahvaa kansallista ilmettä. Kultakauden taiteilijat jos ketkä opettivat suomalaiset huomaamaan maamme kauneuden ja erityislaatuisuuden.



Kultakauden klassikot -tuotesarjan kantavana ajatuksena on tuoda suomalaista kuvataidetta ihmisten tietoisuuteen ja osaksi jokapäiväistä arkea. Neljä sarjaan valittua klassikkomaalausta edustavat suomalaisuutta puhtaimmillaan. Sarjaan kuuluu kattamiseen ja kodin sisustukseen sopivia tuotteita kuten suomalaisesta koivuvanerista valmistettuja tarjottimia.  Sarjaan valitut teokset ovat Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi sekä Sammon puolustus,  Victor Westerholmin  Lehmiä koivumetsässä  sekä Gunnar  Berndtsonin Kesä.

Lisenssituotteina tehtaanmyymälästä löytyy Vaahteramäen Eemeli, Peppi, Muumit ja Elsa Beskow -emaliastioita. Muurlan ja Vappu Pimiän yhteistyönä on syntynyt Vappu keittiössä -sarja.



Lisäksi tehtaanmyymälässä on myynnissä mm. Come to Finland – postikortteja, Tommy Tabermann -runotuotteita, Magisson ja Muurlan yhteistyönä syntyneitä pinottavia viini- ja olutlaseja ja paljon muuta mielenkiintoista. Sekä tietysti niitä Vilikkalan Kotisäkkejä, joiden tähden paikkaan alun perin ostoksille päädyin.


Kuva Vilikkala Trading

Jos suinkin kesäreissuillasi Turku-Helsinki -välillä ajelet, niin suosittelen pitämään tauon Salon Muurlan kohdalla. Kotisäkki -käyttökokemuksiin palataan myöhemmin.

Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä Muurla designin (tai Vilikkala tradingin) kanssa, vaan ihan pelkästään omasta kivan taukopaikan löytämisen  ilosta.

PS. Siis onhan sekä Muurla Designilla että Vilikkala Tradehousella tietysti verkkokaupatkin olemassa; Muurlan täällä ja Vilikkalan täällä..


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Oi ihana toukokuu



Viimeinkin  kevät!  Olemme muuttaneet, nimittäin ulkoterassille.  Seuraavien noin neljän kuukauden ajan mustan katoksen suojassa laitetaan ruokaa, syödään, luetaan,  otetaan päivätorkkuja,  katsotaan puhelimeltä telkkaria  ….


Kesäkeittiö odottaa vielä freesausta talven jäljiltä, mutta muuten ollaan valmiina kesään!



Oi ihana toukokuu (Larkinin perheen ihmeelliset seikkailut) on muuten myös H.E.Batesin samannimiseen kirjasarjaan perustuva televisiosarja, jota tehtiin vuosina 1990-93.  Alkuperäiseltä nimeltään  `The Darling Buds of May` maalailee idylliä 50-luvun englantilaisesta maaseudusta Larkinin perheen silmin.



Larkinit asustelevat farmilla Kentissä. Pappa Larkin tuppaa päätymään kaikenlaisiin kyseenalaisiin tilanteisiin mutta selviää useimmiten puhumalla pulasta.  Pappa Larkin myös vastustaa veroja ja kaikenlaisia vapaan yritteliäisyyden tielle kasattuja esteitä.  Satunnaisista vaikeuksista ja rahattomuudesta huolimatta on monilapsisen perheen elämä  yhtä juhlaa. Huolta huomisesta ei liiemmin kanneta, vaan Larkinit jos ketkä elävät hetkessä. Enemmän tai vähemmän epämääräisistä kaupoista saadut ansiot tuhlataan nautinnollisesti hevosiin, autoihin ja lomamatkoihin. Ovatkohan Emmerdalen Dinglet Larkinien suvun seuraavaa sukupolvea?

Oi ihana huoleton Larkinin perhe. Tämä  pitää  nähdä  joka toukokuu, onneksi kirjastosta löytyy DVD.  Ensi viikonloppuna taidan lainata Larkinit kyläilemään meidän terassilla…

PS. Muistatko vielä  kuka superstara teki ensiesiintymisensä Oi ihana toukokuu -televisiosarjan Larkinin perheen kauniina Mariettena? Sepä oli Catherine Zeta-Jones.

PS2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen; toukokuu. Linkistä pääset kierrokselle miten muualla toukokuu näyttäytyy.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pihakesä alkakoon & vihervinkki




Tutut tietävät, etten ole varsinaisesti mikään vuoden viherpeukalo. Sain vuosia  sitten ison kasan huonekasveja lahjaksi. Muut nuupahtivat yksi toisensa jälkeen, mutta yksi kukoisti. Sitä sitten hoidettiinkin sananmukaisesti kuin "kukkaa kämmenellä". Useiden kuukausien hellän hoitamisen jälkeen kylässä käynyt vieras kysyi, että kannattaako muovikukkaa noin paljon kastella. MUOVIKUKKAA?!?!! Vuoden viherpeukalo-valintaa on siis turha odotella. En ole mitenkään erikoistunut tuhoamaan pelkästään huonekasveja, vaan viherpeukaloni tappaa kasvit ja kukat yhtälailla talossa ja puutarhassa.   

Leikkokukkiin ei raatsi `tuhlata` kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Metsässä ja pelloillakaan ei vielä ole oikein luonnonkukkia poimittavaksi. Jotain orgaanista olisi kuitenkin kiva saada keittiön ja terassin pöydille. Tarvitaan siis jotain idioottivarmaa vihreää kasvatettavaa, syötävyys lisäbonuksena. 


Purkkiin päätyi kasvamaan sinapinsiementä. Itää (onko tämä oikea termi..) hyvin, kasvaa nopeasti, näyttää hauskalle ja on helppo lisätä purkista suoraan ruoan päälle tai napostella sellaisenaan. Sinapinsiemen muistuttaa maultaan vähän rucolaa eli ei ole ihan mautonta syötävää. Anjovisfilepurkki kasvuastiana ei ole toimivin mahdollinen ratkaisu, koska silloin pitää muistaa antaa sinapinsiemenille päivittäin vettä. Voitonriemuisena onnistumisesta seuraava sato on  jo laitettu  kasvamaan, tällä kertaa kuitenkin hieman isompiin peltipurkkeihin.

Kesäpiha



Pilkahduskin aurinkoa, niin johan lähtivät puutarhakalusteet pihalle. Takapihalla on kesäkeittiö, terassi ja katos ja varsinainen ulkoilmaelämä keskittyykin sinne. Etupihalla, tien vieressä, on meillä  pieni pöytäryhmä kahvitaukojen viettoon.  


Karu penkin, jakkaran ja pöydän yhdistelmä meni uusiksi kun pihasiivouksen seurauksena tehdyllä kaatopaikkakäynnillä kotimatkalle tarttui mukaan kuuden puutarhatuolin kokonaisuus. Kaatopaikallamme on kierrätyskontti, josta voi ottaa mielensä mukaan toisten  kierrätykseen tuomia tavaroita. Toisen roska on toisen aarre; tykkään tuoleista moninkertaisesti enemmän kuin mistään kaupan pakasta vedetystä kalustosta. Eikä tuo maksuttomuuskaan yhtään tyytyväisyyttä vähennä.



Tuolit (ja vanha pöytä)  kaipaavat kuitenkin  maalausta muodostaakseen yhtenäisen  kokonaisuuden. Jollain kiiltävällä ehkä, Miranolilla? Vaan millä värillä? Pitää sopia omenapuun katveeseen, joten musta ei nyt käy. Ehkä ruskeaa jossain muodossa, tai keltaista kenties.. Riittäisikö jos pöydän vain maalaisi kiiltävällä vihreällä?



Mukavaa viikonloppua !




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

DIY; seinähylly puulaatikoista



Omasta pikkukaupungista tuntuu lähtevän tai lopettavan yritys toisensa jälkeen. Viimeisin lopettaja oli Flying Tiger Copenhagen.  Tigerin tuotevalikoima on ollut tällaiselle tuunaajalle ihan täysosuma; hauska, halpa ja yllättävä.  Jatkossa lähin Tigerin liike on 50 km:n päässä, eli Turussa käydessä tulee varmasti käytyä myös Tigerissa katsastamassa kulloinenkin tuotetarjonta.  Olen myös tykästynyt Tigerin liiketilojen skandinaavisuutta henkivään puiseen sisustukseen. Tuotteet ovat kivasti esillä FSC-sertifioidusta puusta tehdyissä laatikoissa.



Jotain mukavaa kuitenkin  lopetusuutisessakin.  Liike ilmoitti, että myymäläkalusteina käytetyt puulaatikot annetaan eteenpäin niitä haluaville.  Olin satavarma, että kun työpäivän jälkeen ehdin paikalla käväistä, ovat puulaatikot varmasti jo kaikki menneet. Vaan eipä olleet, niitä oli vielä hurjasti jäljellä. Pikkaisen oli innostumisessa pitelemistä. Mielikuvitus meinasi lähteä laukalle pohtiessa, että mitä kaikkea kivaa näistä oikein voisikaan tehdä ja tuunata. Pakkasin autoon (tilanteen huomioiden melko maltillisesti) parikymmentä laatikkoa.



Ensimmäiset kahdeksan laatikkoa päätyivät samantien eteisen seinälle hyllyksi. En ole laatikoita millään lailla käsitelty tai yhdistänyt vaan ainoastaan naulannut yksittäin seinään. 


Hyllyjen alapuolella oleva kaappi vaihtui valkoiseen (täällä kaapista enemmän).  Ensivaiheessa hyllyyn päätyneet esineet ovat aika lailla sitä mitä käsiin sattui osumaan.  Hyllyn ja kaapin välissä olevat eläintaulut ovat sisustustyynystä tehtyjä (täällä niistä tarkemmin). Vielä jäi laatikoita jäljelle, loput päätyvät todennäköisesti kesäkeittiön hyllyköksi..





lauantai 31. maaliskuuta 2018

Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista




`Kaikille kapinallisille tytöille; 
Unelmoi rohkeammin, Kurota korkeammalle, Taistele kiihkeämmin, 
Ja epäilyn hetkellä muista; sinä olet oikeassa`

Perinteisissä saduissa tytöille on useimmiten varattu pulasta pelastettavan prinsessan rooli. Prinsessan unelmien korkein täyttymys on mies. Onnellisen lopun aikaansaamiseksi tarvitaan siis uljas prinssi. Perinteisessä sadussa tyttö nousee vain harvoin sankariksi.

Maailmalla melkoiseksi ilmiöksi noussut kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) on sata sadun muotoon kerrottua tarinaa itsenäisistä naisista kautta aikain. Joukkorahoituksella julkaistu Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirja kertoo unelmansa saavuttaneista, poikkeuksellisista naisista. Kirjassa esitellyt naiset ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, joiden jokin peloton valinta on johtanut suuriin asioihin.  Favilli ja Cavallo haluavat kertoa tarinoita naisista, jotka eivät ole ainoastaan voittaneet sukupuolensa asettamia esteitä omassa elämässään vaan ovat myös raivanneet niitä pois tieltä jälkipolvia varten.  
 
Sylvia Earle. Kuvittanut Geraldine Sy. Kuvalähde Kustantamo S & S.

Teos on luovaa tietokirjallisuutta, iltasadut perustuvat naissankareiden elämään ja seikkailuihin. Satujen ei pyritäkään olevan tyhjentävä selonteko kohteiden saavutuksista ja haasteista vaan kunkin naisen tarina kerrotaan sivun mittaisena maistiaisena. Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura kirjoittaakin osuvasti, että kyseessä on satufiltterillä pehmennetty lainaus wikipediä-artikkelista. Tiukasta formaatista johtuen jää moni mielenkiintoinen henkilökuva kovasti yksiulotteiseksi pintaraapaisuksi. Yhden sivun tekstillä ei vielä syvälle sieluun sukelleta. Alustuksena puolestaan kirja on ihan loistava. Maistiaisia tarjoamalla houkutellaan ottamaan selvää enemmän.  

Amna Al Haddad. Kuvittanut Eline Van Dam. Kuvalähde Kustannus S & S.

Kirjaan valittujen naisten tarinoissa painopiste on aika lailla poikkeuksellisissa kyvyissä ja lahjakkuudessa.  Minun mielestäni kirjaa olisi pitänyt vielä editoida piirun verran siihen suuntaan, että millä lailla kukin naisista kyseenalaisti omassa elämässään sen mitä häneltä odotettiin tai miten hänen odotettiin toimivan. Enemmän siis ylistystä kapinallisuudelle ja vähemmän kunniaa sitkeydelle ja suorittamiselle, se olisi ollut hyvä juttu!

Onko valta naisten käyttämänä aina sitten sankarillista? Kirjailijat muistuttavat, että naisen ei tarvitse olla pyhimys saadakseen paikan historiassa. Kirjassa esiintyy siis myös sellaisia vallankäyttäjiä, joista on monenlaisia mielipiteitä. Yksi sellainen vallankäyttäjä on Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Aung San Suu Kyi, joka mitä luultavimmin tulee Myanmarin nykypolitiikan johdosta tippumaan pois kirjan uusintapainoksista. 

Coco Chanel. Kuvittanut Karolin Schnoor. Kuvalähde Kustannus S & S.

Minulle kirjan kyseenalaisin sankari on Coco Chanel. Miksi hitossa tämä pahemman sortin opportunisti, onnenonkija ja narsisti nostetaan aina ja aina vaan jalustalle naisten ihailtavaksi, en voi ymmärtää.   Selviytyjähän Coco oli, sitä en kiistä, motiivit ja keinot vaan eivät olleet aina kaikkein jaloimpia (täällä Cocosta asiaa  enemmän).

Kirjaa on jossain määrin kritisoitu myös siitä, että monen naisen tarina kerrotaan suhteessa hänen elämänsä miehiin, tai että naisen poikkeuksellisuutta mitataan hänen kyvyllään toimia kuin mies.

`Olemme täynnä suurta toivoa ja innostusta, kun ajattelemme sitä maailmaa, jota rakennamme yhdessä. Maailmaa, jossa sukupuoli ei määritä sitä, kuinka suurista asioista on lupa unelmoida ja kuinka pitkälle voi päästä.` (Elena Favilli ja Francesca Cavallo)

No,  vielä ei maailma ole niin valmis etteikö edelleen tarvittaisi erikseen naisrohkeudesta kertovia esimerkkejä.  Journalisti Gloria Steinem puolestaan totesi aikanaan, että vaikka meillä on rohkeutta kasvattaa tyttäriämme enemmän poikiemme tavoin, meillä on harvoin rohkeutta kasvattaa poikiamme kuten kasvatamme tyttäriämme.  Olisiko  aika jo kypsä Iltasatuja kapinallisille pojille -kirjalle tai vielä mieluummin Iltasaduille kapinallisille lapsille ?.


Maailmalla on Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta  julkaistu jo toinen osa. Suomessa puolestaan ilmestyy ensi syksynä kaksikin eri Iltasatuja kapinallisille naisille -ilmiön inspiroimaa teosta.  Toinen on Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa ja toinen puolestaan joukkorahoituskampanjalla toteutettava Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille).


Helmet-lukuhaasteen sijoitteluja:

48 Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Elena Favilli ja Francesca Cavallo – Iltasatuja kapinallisille tytöille.

30 Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Enni Mustonen – Ruokarouva

16 kirjassa luetaan kirjaa? John Boyne - Poika vuoren huipulla

26 Kirja kertoo paikasta jossa et ole käynyt. Mari Jungstedt ja Ruben Eliassen - Tummempi taivas (Kanarian saarille sijoittuvan dekkarisarjan aloitus)


torstai 22. maaliskuuta 2018

Kirjoituslipaston kevyt kunnostus




Meille kotiutui ilmaislöytönä vanha klaffipiironki. Laikukkaan lakkapinnan entisöiminen ei  houkuttanut, eikä omat taidot olisi tainneet siihen riittääkään. 

Mietin maalia, mutta en osannut päättää, että tavoitellako kirkasta ja kiiltävää lopputulosta vai sittenkin murrettua mattapintaa.  



Jostain käsittämättömästä syystä maalaaminen ei tällä kertaa tuntunut yhtään oikealle  ratkaisulle.  Kummallista, koska yleensähän minua ei tuunausjutuissa mietitytä tai kaduta yhtään mikään.



Tarvittiin siis maalia lempeämpi lähestymistapa. Sellaiseksi valikoitui vahaaminen. Ulkopinnat on käsitelty Liberonin BLOOM puuvahalla. Sävy on hiili. 250 ml:n purkista kului vain vajaa puolet.

 Vahauksen lisäksi  lipaston vetolaatikoiden muovinuppien tilalle vaihtui metalliset vetimet.



Nyt sitten vaan kirjeitä kirjoottelemaan..

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kukin tyylillään..


Tyylihuonekalut eivät ole mun juttuni,  ei yhtään.  Käsiin kuitenkin tipahti jonkinlainen (jonkinlaista uustuotantoako olisi?) kustavilaissohvakalusto, jota oltiin ruman, rispaantuneen ja likaisen verhoilun tähden heittämässä pois. Pelastin  kaluston ajatuksena  modernisoida sitä jollain raikkaalla tai hauskalla verhoilukankaalla.

Kangaskaupassa sain päähänpinttymän printtikankaasta.  Ongelmaksi tuli metrikankaiden riittämätön leveys,  printtikangasta kun ei voi kääntää käytettäväksi pituussuuntaisesti, eikä sauma keskellä sohvaa houkuttanut. 



Verhoilu verhokapasta


Sittemmin ruokakaupassa silmiin osui Vallilan printtiverhot. Kuinka ollakaan, verhokapan leveys on 2,5 metriä.  Kaksi verhokappaa riittäisi siis koko kaluston uudelleen verhoilemiseen.  Valikoima oli kuitenkin suoria verhoja pienempi. Olisin halunnut Aurajoki-printin mutta sitä oli tarjolla ainoastaan väärän värisenä, joten valituksi tuli Oulu. Hankokin olisi kelvannut jos olisi valikoimista löytynyt..



Verhoilu oli yllättävän helppoa, mikäs suoria kappaleita niittaillessa voisi hankalaa ollakaan .. Kangasvalintaankin olen ihan tyytyväinen, näyttää ihan raikkaalle ja pikkaisen modernille. Aika maltillinenhan tämä tuunaus on, ehkä olisi voinut revitellä vähän rohkeamminkin.



Kalusto oli ilmainen, verhokappoihin kului  2 x 30 euroa.