Hae tästä blogista

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tuli asiaa pihan perälle..


Meillä on vuosia ollut leikkimökin takaseinässä kiinni valtavan kokoinen lehtikomposti. Erityistä kulkureittiä ei kompostille ole koskaan ollut.  Kompostia ei myöskään ole koskaan möyhitty tai käännelty, saatikka herätelty. Siis sellainen poissa silmistä, poissa mielestä -tyyppinen puutarhajätteen sijoitteluratkaisu, jonne  syksyisin yritetään survoa ylettömiä kasoja pudonneita lehtiä.  
 
Pihan perällä -ennen
Pihan perällä - jälkeen

Pikkuhiljaa kesäkeittiöksi muuttuvan rakennuksen ympäristö kaipasi siis pientä kasvojenkohotusta. Ihan ensimmäiseksi lehtikomposti irrotettiin mökin takaseinästä pienentämällä sitä puolisen metriä. Mökin ja kompostin väliin jääneeseen tilaan rakennettiin kulkureitti vanhoista tiilistä. Viimeiseksi vielä takaseinään naputeltiin muutama koukku ja naula. Niihin saakin nyt näppärästi säilöttyä kulloinkin ajankohtaiset pihan ja puutarhan työkalut. Puutarhan työkalut ovat nyt poissa näkyvistä mutta kuitenkin helposti haettavissa.

Kohta olisi taas  haravalle hommia..

Aikaa tähän uudistukseen kului maksimissaan ehkä tunti, mikä taisi sisältää jo pari kahvipaussiakin. Kulut 0 euroa ja uusi elämä epämääräiselle kasalle tiilenkappaleita. 

Ei täällä ketään saunan taakse viedä, vaan nyt pääsee pihan perälle
Tämä oli jälleen yksi näitä projekteja, joiden valmistuttua ihmettelee, että  miksi ihmeessä ei tätäkään tullut tehtyä jo aikoja sitten!


Vaan nälkä  tuppaa myös kasvamaan syödessä. Nyt kun kompostille viimein on kulkureitti, alkoi vähän poltella ihan `oikean`  kompostin hankinta. Osaisiko sitä täyttää, tyhjentää, käännellä ja herätellä keittiön ja / tai  pihan biojätteestä ihka oikeaa multaa ? Pitääpä  perehtyä aiheeseen vähän enemmän..

Tie työkaluseinälle on kivetty hyvillä aikomuksilla ?

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Härkösen uusi hima ja omat kierrätyslöydöt



Viikko sitten loppuneessa Globe Hopen kassi-arvonnassa kysyin osallistujilta että mitä he ovat viimeksi hankkineet kierrätettynä tai käytettynä.  Vastauksista löytyy koko kierrätyksen kirjo, mutta samoin kuin kierrätys- ja kirppismaailmassa yleensä,  painopiste tuntui olevan vaatteissa ja yksittäisissä sisustuksen helmiksi nostetuissa kalusteissa.  


Viime vuonna kirjoitin , etten ole koskaan vielä pelastanut mitään roskalavalta. Vaan nyt olen! Kaikenlaista. Tarpeellista ja vähemmän tarpeellista, kuten nämä öljylyhdyt. Hinta o euroa. Samalta lavalta kotiutui myös Lundia-hyllyjä varastoon ja  metallinen maitokärry jonka ajattelin tuunata siirreltäväksi  yrttimaaksi pihamaalle.



Kierrätyksestä on myös peräisin  tämä läpimitaltaan lähes puolitoistametrinen peili. Paikalliselta annetaan-palstalta bongattu löytö, joka odottaa reissua rautakauppaan jotta peili saadaan tukevasti seinään. Hinta 0 euroa.



Kirppikseltä puolestaan ostin  tämän jonkun-minkä-lie-teollisuusvalaisimen. Tää on iso! Normaalissa huonekorkeudessa tätä ei päätä kolisuttamatta käyttäisi millään, mutta rappusiin juuri sopivan kokoinen. Olemassa olevat sähköosat näyttivät siltä, että niillä päätyisi pimentämään koko kadun sähköt, joten tilalle vaihdettiin Clas Olsonilta hankittu johtolamppu. Hinta 10 + 4,99 euroa.



Tämä terassitakka on ostettu hyväntekeväisyys- myyjäisistä, hinta 5 euroa.  Ajatuksen tasolla terassitakka on kiva, mutta käyttö osoittautui haasteelliseksi.  Parin nuotiontuoksuisen ja savuntäytteisen käyttökerran jälkeen oli pakko taipua viemään ihanuus mökille. Se savun määrä mikä avotulesta syntyy, ei kaupunkiympäristöön oikein millään sovi. Sori vaan naapurit niistä testauskerroista..  

Itseäni on tänä kesänä pohdituttanut miten rajallisesti yrityksillä ja yhteisöillä onkaan välineitä materiaalivirran hallittuun hoitamiseen.  Yksittäisellä kuluttajallakin on rutkasti haastetta siinä miten hallita oman taloutensa tavaraähkyä. Miten haasteellista se sitten enää onkaan erilaisissa organisaatioissa joissa ihmisten käsitykset tavaroiden käyttö- ja kauneusarvoista voivat erota toisistaan paljonkin. En nyt puhu normaaliin toimintaan liittyvästä jätteiden lajittelusta vaan erilaisista poikkeustilanteista kuten muutoista ja muutoksista toiminnassa. On se vaan niin helkkarin paljon helpompaa tilata jätelava pihalle kuin alkaa etsiä tavaroille uusia koteja.

Näissä tilanteissa tarvittaisiin organisaation sisältä joku joka ehtii ja haluaa panostaa (omaa) aikaansa siihen, että kaatopaikalle ei päätyisi tavaraa jota voitaisiin jossain hyödyntää.  Hankala yhtälö;  iso projekti ja suunnaton jätelava helposti siinä pihalla tuppaa  turruttamaan innokkaimmankin kierrättäjän. 



Globe Hope arvonnan voittaja

Globe Hopen kierrätetyn Härkönen kassin voitti nimimerkki Aila kommentilla  `Paljon onnea! Viimeksi pelastin pienen lasiovisen kaapin joutumasta kaatopaikalle. Yhdellä mukana.`  



Kirjoittelen sinulle pikimiten ..


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Trendikäs elämäni eli miltä musta nyt tuntuu ..


Musta väri on sisustuksen suurin trendijuttu juuri nyt! Tuon asian havaitsemiselta ei ole voinut välttyä vaikka miten heikosti muuten trendejä seuraisikaan. Musta on uusi musta.  Ja uusi valkoinen.

Kaikenlainen maalaisromantiikka ja pitsinvalkoinen shabby chic -puuteripöly ei ole koskaan ollut minun juttuni; ei kalusteissa eikä tekstiileissä.  Tykkään tummista väreistä ja isoista kontrasteista.  Vaikken tietoisesti haluaisikaan olla mikään trendien perässä kulkija, niin mustaan olen hurahtanut yhä vain enemmän ja enemmän.  Viime aikoina mustaksi on muuttunut mm. terassin laudoitus, pihapaviljonki, kesäkeittiön kaappi, uudistunut leikkimökki  ja virkattu peite.

Sitä voisi luulla, että musta on musta ja piste. Vaan juuri oikeanlaisen mustan tavoittaminen ei ole aina ihan helppoa.  Milloin musta taittuu  liikaa sinisen suuntaan (kesäkeittiön ulkoseinät) , milloin taas ruskeaan päin (terassin laudat) .. Vaikeaa tämä trendikäs elämä, huoh.




Uusimman musta tuntuu -hetken koin kun vanhat ja virttyneet ohjaajantuolimme alkoivat näyttää auttamattoman vanhanaikaisille tummentunutta terassia vasten.  Helposti onnistuneesta peitteen värjäyksestä innostuneena tuuppasin tuolien kankaat pesukoneeseen Nitorin mustan all-in-one -väriainepussin kanssa. 

Lähtötilanne

Vaan kuinkas tällä kertaa kävikään?  Vihertävä pohjaväri johti värjäyksen lopputulemaksi siniharmaan sävyn. Argh, sininen ei ole minun värini sitten yhtään.. Samassa koneessa pyörineet pari vaatetta ja pitsiliinaa muuttuivat mustiksi, mutta tuolin kankaat eivät ole kyllä mustaa lähelläkään.. 

Ohjaajantuolien puuosat maalasin kesäkeittiön seiniin käytetyllä maalilla. Kumma miten sama maali voi eri kohteissa näyttääkään erilaiselle; kesäkeittiön seinät ovat minun silmiini riittävän mustat mutta tuolin rungossa väri  muistuttaa enemmän siniharmaata kuin mustaa.  

Niin tai näin, ainakin tuolit sopivat nyt aiempaa paremmin pihan muuhun väritykseen.  Tuppaa nämä villitykset lähtemään tältä maalarilta vähän lapasesta. Piha alkaa olla jo vähän liiankin matchy- matchy eli nyt maalipurkki piiloon, hop! 

Psst. Miten olisi mustat kesäkukat? Musta petunia on kuulemma tuonut puutarhaliikkeisiin ihan uuden asiakasryhmän eli nuoret aikuiset. Enpä tiedä, ehkä kukat mieluummin värikkäinä, kiitos.





keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Blogin synttäriarvonta



Vintagentti täyttää tässä kuussa jo kaksi vuotta. Olen ehkä itse kaikkein yllättynein siitä, että ajoittaisesta huonohappisuudesta huolimatta blogi on jotenkuten pysynyt hengissä.  Aikapula näyttää kuitenkin muuttuneen krooniseksi; opinnot vaatisivat vielä kunnon loppurutistuksen ja työhönkin voisi / pitäisi käyttää suunnitteluaikaa rutkasti nykyistä enemmän… Blogi tulee jatkossakin päivittymään nykyiseen verkkaiseen tahtiin.

….Vaan yhtä kaikki; nyt on juhlan paikka!


Arvonta

Vintagentti arpoo  omista varastoistaan Globe Hopen Härkönen -olkalaukun. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mitä itse olet viimeksi hankkinut kierrätettynä tai käytettynä.  Tällä lunastat itsellesi yhden arvan.

Toisen arvan saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.
Kolmas arpa tulee arvontakuvan jakamisesta omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi.

Aikaa osallistumiseen on ensi viikon lopulle eli  viimeistään lauantaina 15. heinäkuuta tulleet osallistumiset ehtivät vielä arvontaan mukaan.

Kerro kommentissa myös monellako mahdollisuudella (1-3) olet arvonnassa mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä, keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää silloin mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule heinäkuun loppupuolella tarkistamaan kotiutuuko Härkönen sinun luoksesi.

Arvottava laukku on (vähintään) kaksinkertaisesti käytetty; ensin Suomen armeijan toimesta, sittemmin minä olen hankkinut Härköseksi muuttuneen kassin  käytettynä kirpputorilta. Tämä  arvottava Härkönen on väriltään klassisen armeijanvihreä.

Onnea arvontaan!

Kuva Globe Hope

Globe Hopen Härkönen olkalaukku on Suomen armeijan vanha kaasunaamarilaukku. Härkösen entinen elämä kaasunaamarilaukkuna alkoi 1960-luvulla. Laukku oli paranneltu versioYhdysvaltain armeijan M6-mallin kaasunaamarilaukusta. Suomen tavoin jenkkiarmeijankin M6-mallin kaasunaamarilaukku elää uutta tulemista trendikkäänä kierrätyskassina.

Härkösessä  on säädettävät  olka- ja vyötäröhihnat,  materiaali on  puuvillaa. Kokonsa puolesta se on erinomainen mukana kannettavaksi.  Härköstä voi käyttää olkalaukkuna, vyötäröhihnaa voi tuolloin käyttää lisäkiinnikkeenä. Laukkua voi kantaa myös lantiolla, jolloin olkahihna toimii vyötäröhihnana ja vyötäröhihna kiinnittyy reiden ympäri. Laukun mitat ovat; 30 cm x 25 cm x 10 cm.  Härkönen-laukkua on saatavissa Globe Hopen verkkokaupasta myös mustana ja pinkkinä.




tiistai 27. kesäkuuta 2017

`Mää lähren, täälä tulee hulluks`




Tiedättekö sanonnan `Ostin kun niin halvalla sain`?  Taitaa olla tuttu lause monelle. 
Lainaus on peräisin suomalaisen tilannekomedian uraauurtavasta Tankki täyteen -sarjasta.  Halpaan hankintahintaan vetoaminen oli Sulo Vilenin vakioselitys monenlaisille epäonnisille ja omituisille hankinnoilleen.

Sarjan ensimmäinen jakso alkoi yli kuuden minuutin hiljaisuudella. Mykkäkoulun pitäminen ei Emilia Vileniä kuitenkaan auttanut, vaan pariskunnan yhteiselämä jatkui puolison halvalla ostamalla huoltoasemalla.

Taidan olla Sulo Vilenin sukulaissielu tai ainakin jonkinlainen hengenheimolainen. Harkinta monasti unohtuu jos jotain on tarjolla erityisen edullisesti – tai vielä parempaa, ihan ilmaiseksi. Aviomies välillä yrittää vähän toppuutella näitä löytöjä, joita ei vaan voi ohittaa.. Ilman sen suurempaa vaikutusta, ainakin toistaiseksi.

Kaappi kevyen kunnostuksen jälkeen, selfiekin näköjään samassa..

Tällä kertaa ostin (kun halvalla sain eli kahdella kolikolla) järjettömän suuren ja ruman kaapin. Tarkoituksenani oli kunnostaa se osaksi kesäkeittiötä.  Kaapissa mahtuu hyvin säilyttämään sekalaista grillaamisvälineistöä, rengaspoltinta  ja muurikkapannuja; yhtä lettujen paistamiseen  ja toista suolaisten wokkiruokien tekemiseen.



Kaappi ryhdistyi sisältä sekä ulkopuolelta tilkalla mustaa maalia. Kappas, taas mustaa..  Musta tuntuu, että kohta alkaa mustaa väriä olla riittävästi sekä talossa että puutarhassa.


Mittanauha tai ihan vaan pikkaisen pitempi silmäily olisi auttanut tajuamaan, ettei kohjolla kaapilla ole mitään mahdollisuuksia mahtua parin postimerkin kokoiseen kesäkeittiöömme. Siispä kunnostettu kaappi jäi nyt osaksi terassin kalustusta. Syksyn tullen täytyy sitten ratkaista mihin ihmeeseen hankinta talveksi työnnetään.. Vaan syksyhän on vielä kaukana, mietin sitä sitten.



1980-luvun alun molemmin puolin esitetty Tankki täyteen -sarja oli siis suomalaisen tilannekomedian pioneeri ja katsojien kestosuosikki. Sen omalaatuinen huumori on kestänyt aikaa ja uusintakierroksia kohtuullisen hyvin. 

Kuva; Yle.fi / elävä arkisto
Sarjan huumorissa on kuitenkin selvästi alavireinen pohjasävy.  Maaltamuutto, kaupungistuminen ja koko maaseudun perinteisen elämäntavan raju muutos oli vielä tuoreessa muistissa.  Tapahtumapaikkana oli äärimmäisen yksinäinen huoltoasema, jonne ei Suomen uusilta valtaväyliltä ollut pääsyä … tai toisinpäin; sieltä ei ollut pääsyä yhteiskuntaan joka vieressä porskutti vauhdilla eteenpäin. Oltiin tiputtu kehityksen kelkasta ja jääty päätieltä syrjään.

Tankki täyteen kertoo oman aikansa yhteiskunnasta enemmän kuin ehkä yksikään muu sen jälkeen tullut suomalainen viihde- tai sketsisarja.  Sarjan toinen käsikirjoittaja Neil Hardwick sanoo henkilögallerian olleen täysin tietoinen yritys summata kaikkea sitä, mitä hän Suomesta oli siihen mennessä nähnyt ja kokenut.


Vaan kuka se oli joka sanoi, että "Mää lähren, täälä tulee hulluks" . Sehän oli Emilian ja Sulon aikamiespoika Juhana Vilen. Juhanan asiat muistaakseni järjestyivät sarjassa kuitenkin ihan hyvin, ehkä isäänsäkin paremmin..

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Färiä fällyyn femmalla




Sain lahjaksi kalastajanlangasta virkatun päiväpeitteen. Saantihetkellä vielä varmistelin, että on ihan ok jos päädyn `färjäämään fällyn`.   Peitto oli paikoin aika kellastunut ja siinä oli pari sitkeää tahraa. 


Ja kun sitten tahrat eivät pesussa kadonneet, oli päätös värinvaihdosta helppo tehdä.



Muistikuvani tekstiilien värjäämisestä olivat jostain viime vuosituhannelta, jolloin konevärjäykseen tarvittiin desikaupalla suolaa, kiehuvaa vettä ja kaikenlaisia poppakonsteja. Arkoja tekstiilejä ei parantunut edes kokeilla värjätä. Vaan toisin on nyt; tekstiiliväri sisältää väri- ja kiinnitysaineen sekä suolan kaikki samassa pussissa. Pussin suu leikataan vain auki ja laitetaan pesukoneen rumpuun. Pesulämmöksi riittää 30 astetta joten vähän arempiakin materiaaleja,  kuten silkkiä ja viskoosia, onnistuu värjätä pesukoneessa. Värjäyksen jälkeen värjättävä tekstiili pyöräytetään pesukoneessa vielä uudelleen normaalilla pesuohjelmalla.

Värivalikoimaa tekstiiliväreissä riittää ja jos  yllätyksistä tykkää niin halutessaan voi saman tuotemerkin värejä sekoitella keskenäänkin.  



 Kalastajalanka on 100% puuvillaa joten se imee väriä itseensä hyvin. Käytin tämän värjäämiseen ainoastaan yhden tekstiiliväripakkauksen mutta lopputulos on ainakin omiin silmiini ihan riittävän musta.

Päiväpeite on inahduksen verran liian lyhyt toimiakseen parisängyn päiväpeitteenä, mutta kesäiseksi torkkupeitoksi sohvalle se on juuri sopivan kokoinen.




Ai juu, mää fuskasin vähän tosa otsikosa.. kyl se färi makso yhen koliko verran enemmä ku femman eli seittemän euroo siihe kyl kulus.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Riippuva keittiöpuutarhani


Babylonin riippuva puutarha oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä. Meidän ajassa ihme on, jos saan pidettyä kesäkukkani hengissä edes heinäkuulle asti.



Tänä vuonna otin asiaan ihan uuden taktiikan. Keräsin nimittäin kaikki kesäkukkahankintani samaan paikkaan, jolloin kasteleminen ehkä pysyy paremmin mielessä. Asiaa (ehkä) auttaa myös se, että rontit roikkuvat silmien korkeudella ja sijaitsevat kulkureitillä.



Kukat riippuvat kalastajanlangasta ja legginsin lahkeesta leikatusta matonkuteesta  tehdyissä amppeleissa, jotka puolestaan roikkuvat naulalla kesäkeittiön kattolaudasta.  Amppeli on äärimmäisen helppo tehdä jahka vaan alkuun pääsee. 


Tarvittiin neljä parimetristä kuteenpätkää, jotka niputettiin yhteen ja solmittiin lenkille puolivälistä. Roikkuvat 8 narunpätkää solmittiin pareittain. Seuraavalla kierroksella parin toinen pätkä solmitaan yhteen viereisen parin toisen pätkän kanssa …. ja niin edelleen … kunnes amppeli on riittävän korkuinen. Viimeksi vielä narunpätkät solmitaan yhdellä isolla solmulla yhteen. Tekemistä helpottaa jos naruhässäkän kokoaa jonkin pyöreän esineen päällä, minä käytin pihalamppua..



Kukkapurkkien joukossa roikkuu myös yksi kokedama eli sammalpalloon istutettu kasvi. Sammalhan on oikeasti pelkkä päällyste pallolle, jossa kasvi on istutettuna. Omat kokedama-palloni syntyvät mullan ja kissanhiekan (joo-o) sekoituksesta, joka kastetaan ja sekoitetaan tahnamaiseksi mössöksi. Sekoitus taputellaan ensin kasvin juuripaakun ympärille joka sitten päällystetään vielä sammaleella.



Jos on totta, että puutarhatyöt eivät ole suorite vaan mielentila, niin taisin olla viime vuotisia sammalpalloja pyöritellessäni enemmän zen-moodissa kuin nyt. Tämän kesän ensimmäinen sammalpallo on  pikkaisen muotopuoli yksilö.  Kuvat viimevuotisista kokedama-istutuksistani löytyvät täältä  ja täältä


Kesäkeittiön riippuva puutarha kaipaa lisäykseksi vielä muutaman yrtin, ehkä se sisäinen zen-tila löytyy niitä kokedamaksi muotoillessa...